Sisustuksen pinnallisuus

Tällä kertaa haluan pureutua ajatukseen joka minulle aina silloin tällöin nousee mieleen. Sisustuksen pinnallisuuteen. Mitä tarkoitan sillä..? Tottakai sisustus on harmiton harrastus, huonomminkin voisi rahansa tuhlata ja on tärkeää viihtyä kotona, mutta... silloin kun ei sisusteta lähtökohtaisesti itselle, vaan haetaan arvostusta, ihailua ja jaetaan kuvia somessa antaen selvästi ilmi tavaroiden merkki ja hinta. Onko aina saatava nimenomaan uutta merkki tavaraa ja "pitääkö" sen olla kallista? Pitääkö aina seurata trendejä ja mikä lasketaan sisustamiseksi, eikö itse tehtyjä tai halpakaupasta ostettuja esineitä voisi esitellä yhtä ylpeänä? Suomalaiseen tapaanhan kuuluu vähätellä itseään ja taitojaan, "no, tää nyt on vaan tällainen". Sen sijaan uutta merkki ostosta kyllä hehkutetaan isosti, vaikka sen saadakseen ihmisen ei tarvitse kuin ojentaa seteli. Pohdin pitkään tämän jutun julkaisemista, koska en halua suututtaa ketään, enkä moittia esimerkiksi muita sisustusbloggaajia. Pohdin aina asioita yleisellä tasolla, haluan ihmisten "jatkavan pohtimista" juttuni innoittamana, en ottamaan juttuani "totena"  ja tuomitsevana. Mielestäni sisustus on niin laaja käsite, että kyllä siitä on mielenkiintoista kirjoittaa myös asiajuttu, eikä aina vaan ostaa jotain ja esitellä se täällä.

Lempimukini..

Itsehän ostan paljon kirppiksiltä, Kierrätyskeskuksesta ja uudistan vanhoja tavaroitani, mutta en ole sen parempi kuluttaja, myös se on jatkuvaa paremman tavoittelua. Pitäisi välillä "lopettaa" sisustaminen ja ostaa vain mitä oikeasti tarvitsee. Olen selitellyt itselleni että koska en osta niin paljon uutta enkä kallista, touhuni on harmitonta. Toki sisustus blogia on vaikea tehdä jos ei osta tai askartele mitään. Joskus vaan tulee paineita tehdä postaus tavallisesta arjesta, koska lukijat varmasti toivovat näkevänsä luxusta ja unelmaa, jotain hienoa, johon monet liittävät kalliit merkki tavarat. Jospa tavallinen arkikin voisi olla kaunista ja tavoittelemisen arvoista? Materialismi on kuitenkin väärä lähtökohta tavoitella onnea.

Välillä ihmettelen esimerkiksi Instagramissa kuvia jotka ovat ihan selvästi lavastettuja.. esimerkiksi kamalasti kynttilöitä lattialla ja ihan vieressä karvainen talja ja kasa sisustus tyynyjä. Kaunista, mutta tulipalo riski on melkoinen! Höystin tämän jutun kuvaamalla muutamia ihan aitoja, eikä lavastettuja yksityiskohtia meiltä, jotka ovat olleet edullisia ostoksia, mutta ovat silti kivoja ja tuovat iloa kotona päivittäin.

Sudenkorento 

Varsinkin suuren tragedian sattuessa, kuten Amerikassa vähän aikaa sitten riehuneen hirmumyrskyn aikana, mietin aina että mitä hiton väliä sillä on ovatko verhosi siniset vai valkoiset, kunhan on verhot ikkunassa! Ihan oikeasti, osalla heistä ei ole enää kotia laisinkaan :( Suurimmalta osalta Suomalaisista ei puutu mitään, muuta kuin malttia elää elämäämme, valittamatta turhista!

Erosin eräästä sisustukseen liittyneestä Facebook ryhmästä taannoin, koska sen pinnallisuus alkoi ärsyttää niin paljon. Kaikki ryhmän kodit olivat kuin toistensa kopioita, niin että valkoinen, harmaa ja vaalea roosa olivat ainoat "hyväksytyt" värit. Kaikilla oli samanlainen Elloksen Tanger matto, peura seinällä, joko julisteena tai teipillä tehtynä ja String hylly. Kun eräs nainen tuskaili ihan tosissaan että mitä hänen olohuoneestaan puuttuu, ( kun siellä oli jo kaikki nämä tämän ryhmän tunnusmerkit ), päätin lähteä. Miksi sisustuksen pitäisi olla niin vakavaa ja rajoittunutta? Nämä ihmiset kuvittelevat siis olevansa "in", kun heillä on juuri ne oikeanlaiset esineet. Merkit eli brändit olivat myös kaikki kaikessa. Vaikka ryhmän säännöissä ei vaadittu että kaikkien kodin tavaroiden pitäisi olla merkkitavaraa,  jos olisin esitellyt siellä Tokmannin Mariskoolin näköisen lasikulhon, minua olisi moitittu samantien siitä etten kannata Suomalaista designia. Olisin myös saanut läksytyksen siitä miten paljon kestävämpiä, eettisempiä ym.. kotimaiset tuotteet ovat ja että ostamalla noita piraatteja vien rahaa pois Iittalan suunnittelijoilta. Viis siitä miten kaunis ja toimiva edullinenkin, "ei aito" Mariskooli on. Esimerkiksi köyhillä yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja eläkeläisilläkin on oikeus kauniiseen ja kivaan kotiin, eikä silloin voi aina ostaa niitä tuotteita ja sitä laatua mitä välttämättä haluaisi, ( tai moraali saarnaajien mielestä ) pitäisi.

Ei aitoja Mariskoolejani

Tuntuu välillä että joillakin ihmisillä on kova tarve osoittaa "olevansa jotain", sisustuksen kautta. Vasta rakennettu talokin voi muka vaatia päivitystä, vaikka oikeasti lattiat tai seinäpinnat menisivät hyvin 10 vuotta eteenpäin. Kai sisustus on naisille vähän kuin miehille autot. "Meille hankittiin tällainen", "vaihdoimme uuteen"... tottakai jos ihmisellä on varaa sijoittaa esimerkiksi Suomalaisiin tuotteisiin ja designiin, on järkevääkin niin tehdä, sitäpaitsi jos asuu omassa asunnossa, esim. pintojen remontointi on myös asunnon ja oman varallisuutensa hoitoa. Jos on varaa ja haluaa ostaa mieluummin laadukasta merkki tavaraa, kuin tusinoittain roinaa, se on fiksua, eikä ole "minulta pois". Kaikki sisustaminen ei ole pinnallista, vaan lähinnä se että ei sisusta kotiaan edes itselleen ja perheelleen, vaan yltääkseen johonkin korkeampaan ulkopuoliseen arvostukseen, joka ei perustu siihen mitä ihmiset näkevät ja kokevat, vaan merkkeihin ja hintoihin jotka he tietävät ja alkavat näin ollen kadehtia ja ihailla sinua ja kotiasi. Tällainen sisustaminen on myös lyhytnäköistä, koska kohta et ole enää muodissa, kun tulee uutuuksia ja joku juttu onkin yht`äkkiä out... Esimerkiksi julkkiksilla on varmasti painetta ostaa velkarahalla hienoja huonekaluja ym.. jotta asuntoa kehtaa esitellä 7 -päivää lehdessä, en yhtään ihmettele jos talous on pian miinuksella :(

Tarkoitukseni olikin herätellä ajattelemaan jokaista päivää, kaikkea kauneutta ympärillämme, jättäen merkit, hinnat ja muodin ulkopuolelle. Kauneutta on sumuinen aamu, vesipisaroiden valuminen parvekkeen lasia pitkin, kukkien vieno tuoksu, siisti koti, hyvä ruoka, lasillinen viiniä. Vaikka tämä kaikki tapahtuisi lähiössä, kaupungin edullisessa vuokra-asunnossa, kauneus on katsojan silmässä ja mielessä! :) Tuntuu kuin olisin juuri kirjoittanut treffi-ilmoituksen ;) Hah.. olkoon tämä postaukseni tämän kertainen hauska juttu, mutta olen tosi romanttinen ja vaatimaton ihminen. Löydän onnen pienistä asioista ja juuri tämä arjen kauneus on asia jonka toivoisin yhä useamman huomaavan.. siihen ei tarvita rahaa, ( sitä ei voi edes rahalla mitata ), eikä siinä ole mitään pinnallista.

Tämän "iltasadun" sekä yhden lempibändini Poets of the Fallin kappaleen: Maybe tomorrow is a better day, sanojen myötä, heippa!

   " This day will die tonight and there is no exception, why should i wait for nothing to wait for"