Sisustuksen viestit

Törmään asuntoilmoituksia katsellessani usein samaan ilmiöön. Asunto on ihan kiva, kai.., koska sitä ei osaa hahmottaa kun tämän hetkisen asukkaan huonekalut varastavat huomion. Tarkoitan esimerkiksi että huonekaluja on ihan liikaa, jolloin huoneet näyttävät ahtailta, tai ne ovat niin omituisia tai suoraan sanottuna rumia, ettei näe mitään muuta kuin ne. Väitän että ihan kamala sisustus voi myös hidastuttaa myyntiä, tai jopa estää sen. Varsinkin jos asunto ei ole silti mitenkään selvästi halvempi kuin muut vastaavat. Sisustus tyylejä on tietenkin monia, eikä makuasioista voi kiistellä. Yleensä asunnot myydäänkin ilman kalusteita.

No voiko pelkkä sisustus vaikuttaa noin paljon? Kyllä, se antaa viestejä meille sekä tietoisesti, että alitajuisesti. Ihmiset etsivät aina jotakin. Tietynlainen sisustus antaa ihan oman tunnelmansa. Väreilläkin on merkitystä, punainen voi ärsyttää, siniset sävyt taas rauhoittaa. Asunto on kallis sijoitus, unelma, elämänmuutos ja ennen kaikkea tuleva oma koti. Tietysti silloin on hyvä olla tarkka. En ole mikään psykologi, kiinteistönvälittäjä, enkä liioin stailaaja, joten puhun vain omasta puolestani. Mutta myyntiä varten laittaisin kyllä itse piiloon osan tavaroista, vaikka vain väliaikaisesti. Avara koti antaa paremmin tilaa sisustushaaveille, eikä anna turhia viestejä!

Lapsuus muistomme, miten ihania ne ovatkaan, liittyvät usein ympäristöön, paikkaan jossa ne ovat syntyneet. Sitäkautta myös sisustuksella on oma roolinsa. Moni muistaa kirppiksellä nähdessään jonkun vanhan tavaran, että kun oli lapsi mummolla tai vanhemmilla oli juuri tuollainen! Ja samalla mieleen tulvahtavat myös ne muistot. Sisustus muistoja on jäänyt meihin jo pienestä pitäen! Kuvassa mummoni kahvipurkki ja helmiä, vanha Kotiliesi v.1945 on kirppis löytö. Sen laitoin kehyksiin..

Muistoja mummolasta

Entäpä minkälaisen kuvan sisustuksemme antaa meistä? Kun tapaa uuden ihmisen, tekee yleensä pian jonkinlaisia johtopäätöksiä henkilön pukeutumisen, auton, silmälasien, laukun, itse asiassa aika monenkin asian pohjalta. Jos päättelemme jonkun olevan vaikka hyvin varakas, vaikka jonkin sortin johtaja tai poliitikko, emme varmasti kuvittele ensimmäisenä hänen asuvan vuokralla boheemissa värikkäässä sisustus sekamelskassa, jossa moni tavara on peräisin kirppikseltä tai on itse tuunattu. Kuitenkin esim. taiteilijalle tai kirjailijalle, tuo on taas enemmänkin sääntö kuin poikkeus! Hämmästys voisi olla suuri kun ensimmäisellä kerralla kylään mennessä ovi aukeaisikin asuntoihin päittäin!

Luin eilen paljastuksen Spedestä, jossa kerrottiin hänen asuntonsa sisustuksen olleen mauton. Siitä on varmaan enemmän juuri ilmestyneessä Speden elämänkerrassa, mutta jäin miettimään mitä mauton sisustus mahtaa tarkoittaa..? Tissikalenteri seinällä, vai punaiset satiinilakanat kuin bordellissa? En tiedä. Ainakaan Spedellä sisustuksen toteuttamisen ei olisi luullut johtuvan rahan puutteesta! Mielenkiintoinen paljastus, muutenkin legendaarisesta hahmosta :)

Mainio Spede :)

Sisustus kertoo jotain meistä, vaikka emme yrittäisikään tehdä sillä minkäänlaista vaikutusta. Vaikka näkisit vain vilauksen johonkin asuntoon oven raosta, voit vetää monenlaisia johtopäätöksiä. Tosin kun nykyään on kaikenmaailman huonetuoksuja ja tuoksukynttilöitä, ihana kanelin tuoksu ei välttämättä tarkoitakaan että asunnossa asuisi ahkera korvapuustien leipoja.. :)

En ole tehnyt Halloween postausta, enkä myöskään ajatellut tehdä, se juhla on minulle jäänyt aika vieraaksi. Kun ei ole pieniä lapsiakaan, asiaa ei tarvitse kauheasti sen takiakaan miettiä. Ja yksi syy tietenkin on se että kammoksun verta ja kaikkea kammottavaa, sormien näköiset nakit eivät ainakaan minulla nostata ruokahalua, ruoan pitää olla kaunista! Tai ehkä mun huumorintaju ei riitä, koska en myöskään ole lämmennyt tontun oville, joita näkee nyt paljon sisustus ja askartelu ryhmissä Facebookissa. Olen vähän kapinallinen joidenkin "massa" juttujen suhteen, en halua tehdä samaa mitä kaikki muutkin tekevät. Joulu lähestyy kuitenkin hyvää vauhtia, ja muutama kiva ja edullinen Diy -lahjaideakin minulla on :) Alan pikkuhiljaa tehdä niitä, joten joulu juttuun ei mene enää kauaa! Ai niin, hauska juttu.... no, aika harmaata ja tylsää on ollut arki, olen ollut tosi väsynyt viime aikoina johon liittyy varmaankin se että välillä lukee tekstejä väärin. Lidlissä olin osastolla jossa on juuri Halloween asut ja muut asiaan kuuluvat härpäkkeet, kun luin yhden paketin kannesta: "bitch outfit"... vilkaisin uudelleen, että mitä ihmettä, todeten että no ei sentään, siinä lukee:witch outfit...! Olen välillä liian kiltti ja ymmärtäväinen mm.työelämässä, eli oma "bitch outfit" olisi joskus kyllä ihan paikallaan! :)

Sisustaako vai ei, -kas siinä pulma

Viime kertainen juttuni oli onnistunut, sekä omasta että ilmeisesti myös muiden mielestä, koska olen saanut paljon positiivista palautetta siitä :) Kiitos siitä! Tässä postauksessa on juttua mm.viimeisimmästä Me Naiset lehdestä, joka oli "pakko" sujauttaa ostos koriin perjantaina... Juuri tuollaiset pienet asiat, kuten kukka kimppu, lehti tai tuore patonki silloin tällöin, ovat sitä arjen luxusta! Pieni ostos, mutta irroittaa ajatukset työpäivästä. Ostan lehtiä nykyään harvoin, mutta irtonumerot ovat nykyään usein alennuksessa. Tämä numero maksoi: 2,90€. Riippuu juttujen aiheistakin tietysti, tässä lehdessä ehdottomasti eniten kiinnosti juttu: Kodin sisustus, elämän sisältö vai rahan hukkaa?

Kyseessä oli siis haastattelu. johon oli valittu kaksi täysin ääripään sisustajaa. Eli himosisustaja ja ihminen joka taas ei sisusta ollenkaan. Täytyy sanoa että kummankin jutun kohdalla pulssi nousi hieman tietyissä kohdissa.... En esimerkiksi ymmärrä, minkä takia oli oleellista mainita, että tämä ns.himosisustaja julkaisee kuvia kodistaan Instagram tililleen jolla on niin ja niin monta seuraajaa?
Halusiko hän antaa kaikille varmasti ilmi kuinka "hyvä" sisustaja hän on, tai kuinka hyvä maku hänellä on, kun on niin paljon seuraajia, vai mihin se liittyi?! Olisi vain voinut mainita että julkaisee kuvia kodistaan myös Instagramiin. Piste. Toinen kohta oli maininta siitä että hänen pienen lapsensa huoneessa kaikki on mustavalkoista... kuulemma sininen polkupyöräkin häiritsee balanssia.. tulee mieleen että sisustaako hän sitä huonetta lapselleen vai itselleen? No, kukin tyylillään..

Ei sisustavan ihmisen jutussa taas ihmettelin lausetta:"meillä siivotaan vasta kun on pakko". Minulla siisteys on ainakin tärkeä osa kodin viihtyisyyttä, vaikka en todellakaan imuroi joka päivä tai ole mitenkään hysteerinen asiasta. Se että asunnon ilma on raikas ja tavarat ovat suht paikoillaan, eikä hujan hajan, saa arjen toimimaan. Sitä paitsi, vaikka ihmisellä olisi kuinka kallis tai muuten kiva sohva, eihän se näytä miltään jos päällä on kasa vaatteita :) Sitten yksi peruste jonka hän antoi sille miksi ei sisusta, eli että: "sijoitan rahani mieluummin", ei päde ainakaan minulla. Koska edullisestikin voi sisustaa, jopa ilmaiseksi, kuten olen välillä onnistunut tekemään. Ei sisustukseen tarvitse laittaa paljon rahaa! Patongin vieressä olevan kesto take away mukin ostin muuten Clas Ohlsonilta, se maksoi: 5,99€. Kivat sisustus valot sain Facebookin roskalava ryhmästä: 0€...! Sisustaminenko kallista? Rahan hukkaa? Ei tarvitse olla! ;)

Hauska juttu tässä postauksessa liittyy kuin liittyykin: siisteyteen! Olin nimittäin tulossa töistä bussilla viime viikolla, kun melko täyteen bussiin tuli nuori nainen. Istuin ihan takana, paikalla jota vältän yleensä viimeiseen asti, koska sieltä ei pääse niin vaan pois, varsinkin jos bussi on täynnä. Kerran mm. yksi juoppo mies retkahti viereen istumaan koko matkaksi ja ahdisteli minua, jonka jälkeen päätin etten enää mene ikinä sinne istumaan. En istunut ihan reunassa ( ikkunan vieressä ), vaan keskempänä, ja nainen tulikin silti minun ja toisella puolella istuvan ihmisen väliin. Aika ahdasta oli siis. No, mitä tämä nainen tekee? Alkaa syödä pistaasipähkinöitä, niin että kuoret hän tiputtaa lattialle jalkojensa juureen. Ajattelin ensin että ne kuoret tippui varmaan vahingossa, mutta vielä mitä! Seuraavaksi hän viskasi kuoria olkansa yli bussin takalaudalle, ihan reteästi vaan :O Hyvä ettei tullut kuorta minun niskaani! Olisi tosiaan tehnyt mieli sanoa pari sanaa, varsinkin kun nainen ei ollut mikään teini enää. Ei ollut mielestäni humalassa tai muissakaan aineissa, mutta ei ehkä ihan "terve", näin kohteliaasti ilmaistuna :) Toisella puolella istunut mieskään ei sanonut mitään, mutta katsoi kyllä yhtä suu auki kuin minäkin tapahtumaa... heittääköhän hän kotonaankin roskat suoraan lattialle? Tuskinpa...!

Talven kylmyys ja pimeys ovat jo täällä, pian alkava Marraskuu on minulle aina kaikkein raskain aika vuodesta. En taida kyllä olla ainoa joka nimeää kyseisen kuun inhokki kuukaudekseen :) Toki joku voi sanoa että se on vain pukeutumis kysymys, mikä siinä nyt on niin ankeata, mutta oman teoriani mukaan visuaaliset ja herkät ihmiset reagoivat ympäristöönsä vahvemmin, sekä sisustukseen että myös ympäristöön ulkona, kuin nämä "teoreettiset" ja "loogiset". Olen jopa kokenut joissakin työpaikoissa oloni epämukavaksi, kun ympäristö on ollut karu, pölyinen ja kylmä, ja työtä on joutunut tekemään esimerkiksi kellarissa. Heti alkaa tehdä mieli viedä seinälle peili ja lattialle matto, tms.. 💗 Kyllä se ympäristö vaan vaikuttaa meihin yllättävän paljon, sekä sisällä että ulkona. Tähän syvemmin keskittyvä postaus on muuten tulossa ihan pian, pysykäähän kuulolla!

Sisustuksen pinnallisuus

Tällä kertaa haluan pureutua ajatukseen joka minulle aina silloin tällöin nousee mieleen. Sisustuksen pinnallisuuteen. Mitä tarkoitan sillä..? Tottakai sisustus on harmiton harrastus, huonomminkin voisi rahansa tuhlata ja on tärkeää viihtyä kotona, mutta... silloin kun ei sisusteta lähtökohtaisesti itselle, vaan haetaan arvostusta, ihailua ja jaetaan kuvia somessa antaen selvästi ilmi tavaroiden merkki ja hinta. Onko aina saatava nimenomaan uutta merkki tavaraa ja "pitääkö" sen olla kallista? Pitääkö aina seurata trendejä ja mikä lasketaan sisustamiseksi, eikö itse tehtyjä tai halpakaupasta ostettuja esineitä voisi esitellä yhtä ylpeänä? Suomalaiseen tapaanhan kuuluu vähätellä itseään ja taitojaan, "no, tää nyt on vaan tällainen". Sen sijaan uutta merkki ostosta kyllä hehkutetaan isosti, vaikka sen saadakseen ihmisen ei tarvitse kuin ojentaa seteli. Pohdin pitkään tämän jutun julkaisemista, koska en halua suututtaa ketään, enkä moittia esimerkiksi muita sisustusbloggaajia. Pohdin aina asioita yleisellä tasolla, haluan ihmisten "jatkavan pohtimista" juttuni innoittamana, en ottamaan juttuani "totena"  ja tuomitsevana. Mielestäni sisustus on niin laaja käsite, että kyllä siitä on mielenkiintoista kirjoittaa myös asiajuttu, eikä aina vaan ostaa jotain ja esitellä se täällä.

Lempimukini..

Itsehän ostan paljon kirppiksiltä, Kierrätyskeskuksesta ja uudistan vanhoja tavaroitani, mutta en ole sen parempi kuluttaja, myös se on jatkuvaa paremman tavoittelua. Pitäisi välillä "lopettaa" sisustaminen ja ostaa vain mitä oikeasti tarvitsee. Olen selitellyt itselleni että koska en osta niin paljon uutta enkä kallista, touhuni on harmitonta. Toki sisustus blogia on vaikea tehdä jos ei osta tai askartele mitään. Joskus vaan tulee paineita tehdä postaus tavallisesta arjesta, koska lukijat varmasti toivovat näkevänsä luxusta ja unelmaa, jotain hienoa, johon monet liittävät kalliit merkki tavarat. Jospa tavallinen arkikin voisi olla kaunista ja tavoittelemisen arvoista? Materialismi on kuitenkin väärä lähtökohta tavoitella onnea.

Välillä ihmettelen esimerkiksi Instagramissa kuvia jotka ovat ihan selvästi lavastettuja.. esimerkiksi kamalasti kynttilöitä lattialla ja ihan vieressä karvainen talja ja kasa sisustus tyynyjä. Kaunista, mutta tulipalo riski on melkoinen! Höystin tämän jutun kuvaamalla muutamia ihan aitoja, eikä lavastettuja yksityiskohtia meiltä, jotka ovat olleet edullisia ostoksia, mutta ovat silti kivoja ja tuovat iloa kotona päivittäin.

Sudenkorento 

Varsinkin suuren tragedian sattuessa, kuten Amerikassa vähän aikaa sitten riehuneen hirmumyrskyn aikana, mietin aina että mitä hiton väliä sillä on ovatko verhosi siniset vai valkoiset, kunhan on verhot ikkunassa! Ihan oikeasti, osalla heistä ei ole enää kotia laisinkaan :( Suurimmalta osalta Suomalaisista ei puutu mitään, muuta kuin malttia elää elämäämme, valittamatta turhista!

Erosin eräästä sisustukseen liittyneestä Facebook ryhmästä taannoin, koska sen pinnallisuus alkoi ärsyttää niin paljon. Kaikki ryhmän kodit olivat kuin toistensa kopioita, niin että valkoinen, harmaa ja vaalea roosa olivat ainoat "hyväksytyt" värit. Kaikilla oli samanlainen Elloksen Tanger matto, peura seinällä, joko julisteena tai teipillä tehtynä ja String hylly. Kun eräs nainen tuskaili ihan tosissaan että mitä hänen olohuoneestaan puuttuu, ( kun siellä oli jo kaikki nämä tämän ryhmän tunnusmerkit ), päätin lähteä. Miksi sisustuksen pitäisi olla niin vakavaa ja rajoittunutta? Nämä ihmiset kuvittelevat siis olevansa "in", kun heillä on juuri ne oikeanlaiset esineet. Merkit eli brändit olivat myös kaikki kaikessa. Vaikka ryhmän säännöissä ei vaadittu että kaikkien kodin tavaroiden pitäisi olla merkkitavaraa,  jos olisin esitellyt siellä Tokmannin Mariskoolin näköisen lasikulhon, minua olisi moitittu samantien siitä etten kannata Suomalaista designia. Olisin myös saanut läksytyksen siitä miten paljon kestävämpiä, eettisempiä ym.. kotimaiset tuotteet ovat ja että ostamalla noita piraatteja vien rahaa pois Iittalan suunnittelijoilta. Viis siitä miten kaunis ja toimiva edullinenkin, "ei aito" Mariskooli on. Esimerkiksi köyhillä yksinhuoltajilla, opiskelijoilla ja eläkeläisilläkin on oikeus kauniiseen ja kivaan kotiin, eikä silloin voi aina ostaa niitä tuotteita ja sitä laatua mitä välttämättä haluaisi, ( tai moraali saarnaajien mielestä ) pitäisi.

Ei aitoja Mariskoolejani

Tuntuu välillä että joillakin ihmisillä on kova tarve osoittaa "olevansa jotain", sisustuksen kautta. Vasta rakennettu talokin voi muka vaatia päivitystä, vaikka oikeasti lattiat tai seinäpinnat menisivät hyvin 10 vuotta eteenpäin. Kai sisustus on naisille vähän kuin miehille autot. "Meille hankittiin tällainen", "vaihdoimme uuteen"... tottakai jos ihmisellä on varaa sijoittaa esimerkiksi Suomalaisiin tuotteisiin ja designiin, on järkevääkin niin tehdä, sitäpaitsi jos asuu omassa asunnossa, esim. pintojen remontointi on myös asunnon ja oman varallisuutensa hoitoa. Jos on varaa ja haluaa ostaa mieluummin laadukasta merkki tavaraa, kuin tusinoittain roinaa, se on fiksua, eikä ole "minulta pois". Kaikki sisustaminen ei ole pinnallista, vaan lähinnä se että ei sisusta kotiaan edes itselleen ja perheelleen, vaan yltääkseen johonkin korkeampaan ulkopuoliseen arvostukseen, joka ei perustu siihen mitä ihmiset näkevät ja kokevat, vaan merkkeihin ja hintoihin jotka he tietävät ja alkavat näin ollen kadehtia ja ihailla sinua ja kotiasi. Tällainen sisustaminen on myös lyhytnäköistä, koska kohta et ole enää muodissa, kun tulee uutuuksia ja joku juttu onkin yht`äkkiä out... Esimerkiksi julkkiksilla on varmasti painetta ostaa velkarahalla hienoja huonekaluja ym.. jotta asuntoa kehtaa esitellä 7 -päivää lehdessä, en yhtään ihmettele jos talous on pian miinuksella :(

Tarkoitukseni olikin herätellä ajattelemaan jokaista päivää, kaikkea kauneutta ympärillämme, jättäen merkit, hinnat ja muodin ulkopuolelle. Kauneutta on sumuinen aamu, vesipisaroiden valuminen parvekkeen lasia pitkin, kukkien vieno tuoksu, siisti koti, hyvä ruoka, lasillinen viiniä. Vaikka tämä kaikki tapahtuisi lähiössä, kaupungin edullisessa vuokra-asunnossa, kauneus on katsojan silmässä ja mielessä! :) Tuntuu kuin olisin juuri kirjoittanut treffi-ilmoituksen ;) Hah.. olkoon tämä postaukseni tämän kertainen hauska juttu, mutta olen tosi romanttinen ja vaatimaton ihminen. Löydän onnen pienistä asioista ja juuri tämä arjen kauneus on asia jonka toivoisin yhä useamman huomaavan.. siihen ei tarvita rahaa, ( sitä ei voi edes rahalla mitata ), eikä siinä ole mitään pinnallista.

Tämän "iltasadun" sekä yhden lempibändini Poets of the Fallin kappaleen: Maybe tomorrow is a better day, sanojen myötä, heippa!

   " This day will die tonight and there is no exception, why should i wait for nothing to wait for"

Uusi valaisin ruokailutilaan

Kuten aiemmin kerroin, syksyn tullessa meille tuli tarve saada lisää valoa ruokailutilan yhteyteen. Katselin pitkään sopivaa lamppua, löytämättä mitään kovin erikoista. Pieni budjetti oli tietysti myös yksi rajoittava tekijä. Kaikki lamput joita näin myynnissä olivat tosi tavallisia ja mitään sanomattomia, mutta silti kalliita. Lamppuun saa helposti uppoamaan monta sataa. Muistin että ostin joskus taannoin Anttilan poistomyynnistä riisipaperivarjostimen, jossa oli myös jotain kuviota. Siispä kellariin! Ja siellä se oli, tosi kauniilla mustalla kukka kuvioinnilla. Hintalapussa luki: 1,99€! Kävin ostamassa K-raudasta valmiin lampun pidike johdon, jossa oli myös pistotulppa kattoon. Sekin maksoi vain: 4,95€. Lampuksi valitsin Led lampun joka on tähän hyvä, koska ei kuumene. Mitään varsinaisia sähkötöitä en taaskaan tehnyt, nykyään on niin helppoa kun kaikkia johtoja ja muita lampun osia myydään valmiina, sen kun vaan lisää varjostimen ja itse lampun. Ei näköjään kannata lähteä merta edemmäs kalaan! :)

Netin ja kauppojen valikoimia tutkiessani totesin että mitä rumempi ja askeettisempi lamppu, niin se on näköjään kuuminta hottia tällä hetkellä ;) En kyllä missään nimessä olisi halunnut sellaista metallista "kattilan kantta", tai vanhan aikaista hissivalaisinta, ne on niin rumia!  Tästä tuli kyllä minun makuuni ihan nätti, sopii meidän mustavalkoiseen sisustukseen. Johto on vielä vähän sykkyrällään mutta eiköhän se siitä suoristu pikkuhiljaa....

Alunperin olin ajatellut ihan toisen tyyppistä kristalleja sisältävää kattokruunun tyyppistä lamppua, mutta ne olivat kaikki tosiaan niin kalliita ja edulliset taas tökerön ja "muovisen" näköisiä, että aloin miettiä kokonaan uutta suunnitelmaa.

Marimekon liina: 2€, tuikkualusta: 0,50€ kirppikseltä

Jos on hyvä mielikuvitus, lampun voi tehdä vaikka rottinkisesta roskakorista tai salaatti kulhosta, kierrätys kunniaan! Tuo valmis kanta, johto ja pistoke -setti on ihan mainio! Paljon näkee nyt myös lamppuja joissa ei ole kupua ollenkaan, vaan itse lamppu on iso ja pyöreä, usein sävytetty, koriste itsessään, eli lamppu on "se juttu". Mm. Vain Elämää ohjelmassa, sekä Suomen Junior Master Chefissä, ja myös Australian versiossa olen nähnyt noita pelkkiä lamppuja ilman kupua. Katsokaapas seuraavalla kerralla!

Inhoan yleensä tuota Unikko kuosia kaikissa muissa väreissä, mutta ostin tämän kun tässä oli niin syksyiset sävyt. Tuikku alusta oli ihan naurettavan halpa, nyt ei enää valoa puutu! Riisipaperivarjostin on loistava ruokapöydän valaisin, koska ei häikäise silmiä kun valo on kokonaan varjostimen sisällä. Korkeus jäi ihan sopivaksi, johto oli metrin mittainen.

Minulla oli siis myös hullu idea tehdä valaisin Pringles sipsi purkista, josta viimeksi vihjasin, mutta se jäi hauskaksi yritykseksi, kaikkea minäkin keksin! Kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä ;)
Tällaista lopputulosta ajoin takaa:

Ikkunalamppu Ellos: 29,95€

Marmori tarjotin keittiöön

Keittiön perus mausteet ja öljyt on hyvä pitää käden ulottuvilla, mutta miten, kun öljy valuu pöydälle ja maustepurkit ja pussit ovat rumia? Tein pienestä kirppikseltä 1€ löytyneestä puutarjottimesta marmori dc- fixillä modernin alustan keittiön jokapäiväisille perustarpeille, jotka näyttävät nyt kauniilta!

Himalajan vuorisuola, pippurisekoitus ja oliiviöljy ovat keittiöni kulmakivet. Koska vuorisuola on kauniin vaaleanpunaista, miksi ihmeessä piilottaa se johonkin umpinaiseen astiaan? Laitoin sen läpinäkyvään purkkiin, jossa on kromin värinen kansi. Öljy on ihan perus Pirkkaa, mutta ottamalla etiketin pois, kukaan ei tiedä onko se kauppahallista tai Stockmannilta ostettua kallista öljyä vai halvinta mahdollista ;) Päiväys on painettu pulloon, joten etiketin poistaminen ei poista sitä. Sama tekniikka kannattaa tehdä pippuri myllylle, näyttää paljon paremmalta!

Muovimaista dc -fixiä voi pyyhkiä kosteallakin, mutta näin halvan tuunauksen ollessa kyseessä ei haittaa myöskään jos tarjotin ei kestä ikuisesti. Katsoin Citymarketissa Hemtex Home sarjan aitoa marmoritarjotinta, joka maksoi vähän alle 30 euroa, mutta hintaa kommentoimatta en missään nimessä olisi halunnut ostaa sitä, nimittäin se painoi ihan julmetusti! Muutto on vielä tuoreessa muistissa, sitäpaitsi miten tuollaista pesee tai käsittelee yleensäkään...

Voihan nämä samat tavarat laittaa vaikka vaan ruokalautasen päälle, mutta kaikki näkevät että se on vain lautanen. Halusin neliskulmaisen, tyylikkään näköisen alustan. Taas pieni yksityiskohta, joka on toimiva, kaunis, sekä edullinen :) Enemmänkin tavaraa mahtuu, joku yrtti ruukussa olisi ainakin kiva. Tarjotin oli jotenkin "korni"ja vanhan aikainen alunperin. Siinä oli kissa ja kukkia ja mitäköhän vielä ;) Siellä ne kuvat ovat piilossa marmorin alla, jos haluan ne esille kaivaa, mutta en usko :) Jätin reunat näkyviin, tuli enemmän särmää, vaikka alunperin olin suunnitellut vetäväni nekin marmorilla...

Olen tehnyt uusia juttuja tuskastuttavan hitaasti, vaikka pää pursuaa hyviä ideoita kuten aina! Työ on vaan kaikkine matkoineen niin aikaa vievää, että en saa projekteja eteenpäin kuin pikkuhiljaa. Ja en tarkoita matkoja ulkomaille, hah.. kunpa työni olisikin niin hienoa, vaan menen töihin kolmella eri bussilla vaihtaen, joka päivä, mennen tullen! Mutta hyvä työ ja kivat työkaverit maksavat vaivan :) Liikkuessani "tien päällä", poikkean aina hakemaan jotain mitä tarvitsen, jos satun olemaan kyseisen kaupan lähellä. Pääni raksuttaa muutenkin koko ajan tutka päällä, jos näen jotain mielenkiintoista, idea saattaa alkaa kehittymään. Seuraavaan projektiini liittyy esimerkiksi Pringles sipsipurkki, josta sain hienon vision! Ja se ei ole kaiutin, mitä niistä yleensä askarrellaan... en paljasta enempää vielä ;)

VINKKI:

Poistamalla purkeista ja pulloista etiketit, tuot sisustukseen rauhallisuutta ja vieraasi eivät turhaan näe minkä merkkisiä elintarvikkeita käytät!