Kirpputorit ovat menettäneet tarkoituksensa

Ennen kirpputorille mentiin jos rahat olivat vähissä, eikä ollut varaa ostaa tavaraa uutena kaupasta. Kirppistelyä hävettiin ja pidettiin köyhien touhuna. Tänä päivänä asenteet ovat muuttuneet, kierrättäminen on suorastaan muotia ja hipsterit etsivät kilvan hyviä löytöjä hyllyjen väleissä Marimekko kassi olallaan keikkuen. Negatiivinen puoli taas on hintojen nousu aivan liian korkeiksi, jopa yhtä kalliiksi kuin kaupassa!

Välillä sitä pyörittelee päätään miettien mitä järkeä tässä enää on!? Olen nähnyt jatkuvasti viime aikoina myös likaista ja rikkinäistä tavaraa myynnissä itsepalvelukirpputoreilla, ilman että hintalapussa lukee mitään viasta. Tai live kirpputorilla myyjä sanoisi viasta. Päinvastoin, sanovat että kunnossa on! Osa tahallisesti huijaten, osa vahingossa, kun tavaroita ei viitsitä tarkistaa ennen myyntiä. Sanonta: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, pitää kyllä hyvin paikkansa! Ja mitään kunnon "löytöjä" on turha etsiä, siitä pitävät huolen näiden kirpputoriliikkeiden asiantuntijat, jotka hinnoittelevat kaikki Arabiat ym.. taivaisiin...

Tavallinen tavara ei enää myöskään mene kaupaksi, ihmiset ovat hyvin hintatietoisia ja etsivät designia sekä merkkituotteita. Kaikilla on liikaa tavaraa. Eikö siis olisi järkevää varsinkin näiden ns.kirpputori myymälöiden, kuten Kierrätyskeskuksen, Kontin, Fidan ym.. pitää hintansa selvästi kauppoja edullisempina, jolloin se kannustaisi enemmän kierrättämiseen kuin tavaran ostamiseen uutena kaupasta. Tottakai kaikki ostavat kaupasta näillä hinnoilla! Räikein esimerkki älyttömästä hinnoittelusta tuli nimittäin vastaan eilen Espoon Kontti -kirppiksellä. Tämä vaalea likainen nukkamatto maksoi: 40 euroa!! Ikeassa samankokoinen vaalea nukkamatto maksaa: 39,95€ uutena ja puhtaana! Siis he yrittävät saada samaa hintaa tästä, kuin samanlaisesta uudesta matosta naapuri myymälässä?! Eli kannattaako kirpputoreilla käyminen? Säästätkö rahaa? Et välttämättä. Tänä päivänä pitää olla todella hintatietoinen ja verrata laatua, tuotteen alkuperäistä hintaa ja kuntoa, miettiessään mitä kannattaa ostaa. Voit saada ikävimmässä tapauksessa luteet kaupan päälle! Ei näin... Konttikin saa kaikki tavaransa lahjoituksena. Jos tarkoitus on auttaa, niin miksi nyhdetään tällaisia hintoja?! Näin ei kyllä auteta ketään, eikä tavara kierrä. Olisi kiva tietää mihin tuo hinta perustuu? Tietysti he saavat pyytää tuotteistaan mitä haluavat, mutta kun kyseessä on myymälä, tuotteista ei voi tinkiäkään, kuten oikealla kirpputorilla. No, ehkä he alentavat hintaa sitten jos ( ja kun ) matto ei mene kaupaksi.

Kulahtanut matto... vai uusi samaan hintaan?

"Käyttöjälkiä".....

Jos tänä päivänä on vähävarainen, en kyllä neuvoisi menemään kirpputorille, vaan katsomaan netin lahjoituksia Tori.fi sivulta tai Facebookin roskalava -ryhmistä. Ja ihan kaupoissakin on todella halvalla uutta ja trendikästä sisustus tavaraa, joka on puhdasta, luteetonta ja sisältää jopa takuun, jos tavara onkin rikki! Esimerkiksi Jysk on ihan loistava :) Kirpputorit jäävät kyllä kakkoseksi tässä pelissä. Täytyy kuitenkin muistaa että juuri sen takia kun kaikilla on liikaa tavaraa, se päätös olla kuluttamatta turhaan pitää tehdä jo siellä kaupassa. Kun monet ihanat tavarat maksavat 2-5 euroa kappale, tekisi mieli ostaa kaikki! Joten vaikka hinta onkin halpa, mieti tarvitsetko todella tavaraa, nuku vaikka yön yli ja jos edelleen olet sitä mieltä että tarvitset, go for it! Itse yritän monesti myös ostaa esineitä jotka ovat monikäyttöisiä, kuten esimerkiksi vati. Siihen voi laittaa hedelmiä, kynttilöitä, tehdä asetelmia, käyttää tarjottimena, ripustaa jopa seinälle koristeeksi ym.. Puolustukseksi sanottaneen myös että olen usein löytänyt Kontista kivaa tavaraa, nytkin mukaan tarttui keraaminen ruukku, joka maksoi: 2,50€. Se oli vielä minun budjettini rajoissa. Esittelen sen täällä myöhemmin... Tämä postaus käsittelee siis ihan yleisesti kirpputori -kulttuurin muutosta joka on ollut nähtävillä jo pitkään. Minun on pitänyt kirjoittaa tällainen juttu jo kauan sitten, tuo matto oli vaan niin hyvä esimerkki, että nyt oli vihdoin oikea hetki tälle postaukselle.

En enää lupaa tarkasti minkäänlaisia tulevia postauksia, kuten että seuraavaksi teen vaikka nimenomaan "syys jutun", kun mun lupaukset ei koskaan pidä kuitenkaan, elämä menee miten menee ;) Ja hyvä niin. Parasta tehdä mikä milloinkin sattuu olemaan ajankohtaista, nyt oli "pakko" avautua tästä kirpputori asiasta :) Blogissani ei ole aikoihin ollut hauskaa juttua, laitan nyt tähän huvittavan ilmoituksen jonka huomasin kun katselin taas sisustus alan työpaikkoja Te -palveluiden sivulta. Nimittäin karaokejuontaja oli laitettu taiteilija kategorian alle... mistä lähtien karaokejuontajat ovat olleet taiteilijoita! :) Pitäisikin alkaa karaokejuontajaksi niin voisi sanoa hienosti olevansa ammatiltaan "taiteilija" :D

                                 Mukavaa viikonloppua ja syyskuun alkua! 

Mitä ihmiset haluavat sisustus blogilta?

Havahduin tuoreinta Kotivinkki lehteä lukiessani, että en ole aikoihin nähnyt yhtä inspiroivia kuvia kuin siinä lehdessä oli! Kuvissa oli kaikkea sievää, ihania värisävyjä, niitä juttuja oli suorastaan nautinnollista lukea. Sellaisia kuvia joita juuri huokaillen katsomme Instagramista ja sisustuslehdistä ja joihin haluamme palata uudelleenkin. En voi tänne niitä kopioda jotta en riko tekijänoikeuksia, mutta lehdessä oli esimerkiksi ihania askartelu vinkkejä luonnonmateriaaleja hyödyntäen.

Mietin miksi sellaisia ei ole omassa blogissani? Koska minulla ei ole järjestelmäkameraa, tai en osaa ottaa niin kauniita kuvia..? Niinkö? En suostu myöntämään että asia olisi ihan niinkään. No, tietenkään kotonani ei ole mitään taustakankaita tai salamavaloja, eikä edes sitä ammattimaista kameraa, mutta en usko että pelkästään rahallakaan saa kauniita kuvia. Rupikonnasta ei saa kaunista vaikka kuvan ottaisi millä kameralla! Pitää olla taito vangita kuvaan tunnelma, pitää osata yhdistää materiaaleja, kuvan pitää olla seesteinen ja yksinkertaisesti kaunis. EN OLE OIKEASTI EDES YRITTÄNYT! Olen keskittynyt viime aikoina tarjoamaan enemmän hyviä ideoita, kuin panostanut kauniisiin kuviin. Minun bloginihan ei ole askartelublogi, mutta haluan nimenomaan antaa vinkkejä edulliseen sisustamiseen, joka edellyttää jonkin verran itse tekemistä. Raakile vaiheessa materiaalit eivät ole aina kummoisia, ja koska olen tehnyt monenlaisia esineitä, ne eivät ole myöskään sopineet yhteen, niin että olisin voinut ottaa niistä harmonisia kuvia kokonaisuutena. Olen sijoittanut esineet meilläkin eri huoneisiin. Uskon että moni haluaa samaa kuin minä, ihastella ja kuolata kaiken kauniin perään :) Se ei vaadi välttämättä paljoa rahaa, eikä edes tilaa. Yksiössäkin voi tehdä kauniin asetelman vaikka ikkunalaudalle, tai kattaa herkullisen brunssi tarjottimen vaikka vuoteen päälle. On siis aika palata sisustusbloggaamisen juurille ja alkulähteille. Miettiä mitä itse haluaisin nähdä, mikä näyttää hyvältä? Visuaalisuus on puoli ruokaa!

Yksi syy, miksi en ole ottanut ns. "sisustuskuvia", on se että ne on usein keinotekoisesti tehty. Stailattu. Esineet on laitettu tarkkaan harkiten tiettyyn asentoon, sommiteltu väkisin. Se on jotenkin luonnotonta minulle, kuin valehtelua. Vaikka joku näyttäisi hyvälle, jos sellainen näky ei ole realistisesti mahdollista, koen että en halua myöskään luoda sitä vain yhtä kuvaa varten. Ruusun terälehtiä sängyn päällä ja konditorian leivosvalikoima keittiössä kuvun alla...  Ei meillä näytä oikeasti sellaiselta, miksi pitäisikään? Ehkä olen liian rehellinen realisti ja tosikko, enkä halua "huijata" lukijoita. En myöskään halua muokata kuvia kaikenmaailman sävyillä ja filttereillä loputtomiin. Mutta kun on kyse sisustuskuvista, monesti kuva joka on upea, on kaukana arki kodista. Ovathan ne upeita! Se on juuri sitä unelmaa, jota haluamme tavoitella. Mutta entä hyvä teksti? Jos juttu vilisee kirjoitusvirheitä lukeminen on hankalaa. Sisältöäkin pitää olla, jotta saa kokonaisvaltaisen elämyksen. Mielestäni kirjoitan ihan hyvin, nyt on aika saada kaikki muu, koko paketti kohdilleen! Tähän saumaan en alkanut edes yrittämään ottaa kauniita kuvia, teen sellaisen jutun sitten kun saan meille enemmän syksyistä tunnelmaa. Olohuone on vielä kokonaan esittelemättä, joten voi olla että keskityn siihen.

Miksi sinä luet sisustusblogeja? Mikä on oleellista ja tärkeintä? Mikä saa ohittamaan lukemisen, mikä ei kiinnosta? Mikä saisi sinut palaamaan yhä uudelleen jonkun tietyn blogin pariin? Mikä "räjäyttäisi pankin"? Mitä sisustusblogeista puuttuu? Kommentti osioon voit jättää omat terveisesi, postaus toiveita, vinkkejä ja katsotaan onnistunko sitten parantamaan, let me entertain you! :)

MENO VINKKI: 

HABITARE  -messut Helsingin messukeskuksessa: 12.9-16.9.2018!

Aion itsekin raahautua tuonne Habitareen töiden jälkeen, varmaankin heti avajaispäivänä keskiviikkona. Teen myös jutun Habitaren parhaista paloista, palataanhan asiaan! ;)

Ps. Tiedoksenne: en tee yhteistyötä Kotivinkin kanssa, enkä saa mitään "korvausta" tästä jutusta, en tuotteina saati sitten rahanakaan. Tämä on heille täysin ilmaista positiivista mainosta ja minulle ilmaista työtä, mutta koska rakastan kirjoittamista, en laske tätä edes työksi!

Aloitan sisustuskurssin

Koska haaveilen ammatista sisustuksen parissa, tai ainakin mahdollisuudesta sanoa että olen käynyt edes jonkinlaisia opintoja jos unelmieni työtilaisuus tulee vastaan, ilmoittauduin kurssille johon minulla oli mahdollisuus niin hinnan, sijainnin kuin kestonkin puolesta. Kyse on ihan Helsingin Työväenopiston kurssista, sisustussuunnittelun perusteet, syksylle 2018. Minulle itseoppineelle sisustajalle, se on sentään jonkinlainen perehdytys oikeaan värioppiin, mittasuhteisiin, tyylisuuntiin ja tilasuunnitteluun. Kaikki muut varsinaiset "oikeat" opinnot joita katsoin maksoivat omaisuuden, kuten Helsinki Design School. Toinen ongelma on ettei koulutuksia juuri ole muutenkaan tarjolla, esimerkiksi Omnialla Espoossa ei edes ole valikoimissaan minkään näköistä sisustus -alan perus tutkintoa. Tämä kurssi maksaa vain: 50€. Koko syksyn ajalta. Itsellä pitää varmaankin olla kyniä, vihkoja, viivottimia, teippiä ym.. mutta sehän ei ole mikään ongelma. Odotan innolla, varsinkin tehtäviä joita saamme, rakastan haasteita! En tiedä onko työväenopiston kursseilla paljon painoarvoa työmarkkinoilla, mutta kyllä minä sen cv:n koulutuksiini aion lisätä. Opettaja on ainakin pätevä, sisustusarkkitehti Elina Lassila.

On kamalan vaikea luottaa itseensä ja tavoitella jotain, kun pelkää niin kovasti että luulee itsestään liikoja ja pettyy katkerasti. Vaikka en ole edes oikeasti aloittamassa sisustukseen liittyvää työtä tai virallisia opintoja! Siksi menenkin tälle kurssille, nähdäkseni edes vähän, millaista sisustus-suunnittelu oikeasti on. Jos siinä lasketaan jotain pinta-aloja ja lähestytään sisustamista joidenkin ihme "kaavojen" mukaan, että pitää vaikka laskea oikea maton koko johonkin huoneeseen jollain tietyllä mittasuhteella, voi olla että masennun samantien, koska en usko tuollaiseen teoreettiseen sisustamiseen. Ei minulla ollut peruskoulun ysiluokalla tällaisia paineita valita uraa tai ammattia. Valitsin kokkikoulun, koska pidin kotitaloudesta ja silloin oli lama ja katsoimme yksinkertaisesti että ravintola-alalla on silti aina työpaikkoja auki. Vähän ns."järki ratkaisu". Isäni teilasi kaikki luovat ja taiteelliset ammatit ja sanoi ettei niillä elä. Niin... totta toinen puoli, mutta ei minulla ole koskaan ollut kuitenkaan palavaa intohimoa ruoanlaittoon tai leipomiseen, ei läheskään samalla tavalla kuin sisustamiseen! Ja on ihan yleistä että harva tietää vielä 16 -vuotiaana mitä oikeasti haluaa.

Teemme kuulemma syksyn aikana kaksi vierailua sisustus kohteisiin, eli en vielä tiedä mitä ne pitävät sisällään, ehkä jonkin julkisen tilan sisustuksen analysointia ja arviointia tai sitten teemme suunnitelman jollekin tilalle, saa nähdä.

Mielenkiintoinen syksy on siis edessä, kerron tilanne päivitystä täällä sitten, kun näen miten kurssi on lähtenyt! :) t. Kristiina