Pala paratiisia

Koska olen ahkera kuluttajatutkimuksiin vastailemisessa, sain jälleen Iittalan 20 euron lahjakortin mielipiteideni kertomisesta. Ei hassumpi iltapuhde silloin tällöin, kun noin pienellä vaivalla saa säännöllisesti jotain kivaa! Lahjakortteja voi valita monesta eri vaihtoehdosta, esim. vaatekauppoihin, Mc Donaldsiin ym. mutta olen jo toistamiseen päätynyt Iittalaan, kun sillä saa taatusti rahoillensa vastinetta. Olen iloinen että aikanaan ryhdyin vastailemaan noihin, ja tuo ei ole mikään huijausjuttu!

Lisäksi lahjakortti käy kaikkiin tuotteisiin, myös ALE ja Outletin tuotteisiin. Menin Sellon kauppakeskuksessa sijaitsevaan Iittalan myymälään, joka oli vasta remontoitu. Hankin viimeksi vastaanlaisella kortilla Taika astioita, mutta silloin kävin Lommilan Outletissa. Keräily täytyy aloittaa jostain, hankin lisää hiljalleen. Katselin myös samalla vähän joululahjoja, -kyllä, joulu on pian täällä, enkä halua että tulee hoppu :)

Olen tykästynyt Arabian Paratiisi sarjaan! Se on kaunis, ja sen väritys sopii moneen juhlaan. Toisin kuin ostamani Taika astiat, jotka ovat kieltämättä punaisena aika jouluisia, mutta joulupöytäänhän minä ne ostinkin. Niitä ei muuten enää saa juuri mistään, kun olivat limited edition, mutta Sellon Iittalassa ja Citymarketissa niitä näytti vielä myynnissä olevan. Paratiisi sarja on klassikko, hinnat vain hirvittivät! Luulisi sitäpaitsi saavansa kahvikupin ostaessaan siihen lautasen automaattisesti, koska ne ovat pari. Mutta ne myytiin erikseen! Tarkoitan nyt nimenomaan sitä pientä kahvikuppia, en kahvimukia. Pohjassa lukee nimittäin Made in Thailand, eli ainoastaan design on Suomalaista. Enkä missään tapauksessa tarkoita että en arvostaisi Suomalaista suunnittelua, ihmettelen vaan että jos nuo maksavat noin paljon Thaimaassa teetettynä, paljonko ne sitten maksaisivat täällä koti Suomessa tehtynä!? No, tuo ei ole vielä mitään liemikulhon hintaan nähden... yli 300 euroa. Voin luvata että sitä en kyllä koskaan tule hankkimaan..! Ellei tule lottovoittoa :) No, lohdutukseksi Paratiisi sarja olikin avajaisten takia -20% alennuksessa. Ihmettelen muuten aina katsoessani Huutokauppa keisaria kun Aki pitää esineitä kädessään korkealla ilmassa, kerrankin oli joku yli 600 euron arvoinen Arabian astia, onkohan koskaan ote livennyt..? Aika kallis tipauttaminen tulisi siitä!

Tein tosi hyvän hankinnan lahjakortilla! Päädyin isoon lautaseen, 26cm. Normaalihinta 40,10€, alennus -20%  jäljelle jäi 32,08€, jonka jälkeen vielä vähennettiin lahjakorttini 20 euroa, eli sain lautasen lopulta niinkin halvalla kuin: 12,08 euroa!! Myyjä varmaan ajatteli ilmeestä päätellen että kyllä halvalla lähti! Toki, eikä minulla tosiaan ole taas pitkään aikaan varaa sinne poiketakaan.

Ajattelin laittaa tuohon tarjolle leivonnaisia, karkkeja, suolaisia tarjottavia kuten pasteijoita, tai jopa pienen kakun. Monikäyttöisyytensä vuoksi tämä oli parempi valinta kuin vaikka yksi pieni kulho tai kahvikuppi. Kaikki sarjan tuotteet oli kyllä niin ihania että valinta oli vaikea. Paratiisia on saatavilla myös mustavalkoisella pohjalla, mutta halusin juuri tämän alkuperäisen "värillisen" version.

Ihana on kyllä kävellä Iittala kassin kanssa kaupungilla, ei noita ihan joka päivä ostella! Kyllähän astioiden pohjassa lukee että kestää mikron, astianpesukoneen ym... mutta en minä ainakaan raaski näitä arkikäyttöön ostaa. Voi sitä raukkaa koululaista joka uskaltaa lämmittää välipalaansa koulun jälkeen Paratiisi astiassa, ja saa kuulla kunniansa kun äidin kotiin saapuessa lautanen onkin säpäleinä roskapussissa...

Noista hedelmistä ja mustaherukoista tulee niin kesä mieleen, kyllä se äkkiä taas ohi livahtikin! Uutta kevättä ja kesää odotellessa, ihailen niitä tässä lautasessa, ja yritän jossain vaiheessa saada tälle kavereitakin. Voisin sitten tehdä jonkinlaisen Paratiisi kattauksen, katsotaan koska se onnistuisi!

                                                               " I`m in Paradise!"

Sisustusohjelmat in Memoriam

Vuosien varrella tv:stä on tullut monenlaisia sisustusohjelmia. Sunnuntai aamut ovat alkaneet usein minulla leppoisasti kahvia keitellen ja mukavia ideoita ja muodonmuutoksia ihastellen. Osaa näistä sisustusohjelmista tehtiin kuitenkin vain vähän aikaa. Legendaarinen Remontti-reiska oli mm. mainio, mutta se tietenkin keskittyi enemmän remontointiin kuin sisustamiseen. Muistelenkin siis tässä postauksessa paria edesmennyttä sisustusohjelma -sarjaa, jotka ovat saattaneet painua jo monelta unholaan. Ensimmäisenä sarja, joka oli myös tosi tv:tä, oli aika mielenkiintoinen koska siinä muutoksia ei tehty vain sisustukseen, vaan asunnon rakenteista ja pinnoista alkaen koko taloon rajoitetulla budjetilla. Joko arvaatte mistä on kyse...? Tietenkin tästä:

Unelmakämppä: 

Nelosella vuosina 2004-2006 esitetty ohjelma, jossa neljä paria kilpaili siitä kuka saa kunnostettua määräajassa talosta myyntikuntoisen annetulla rahasummalla. Sarja perustui alunperin Australialaiseen formaattiin The Block. Ohjelman juonsi Sanna Saarijärvi. Muistan katsoneeni tuon aina kun se tuli, se oli aikansa parhaimmistoa! Ensimmäisellä tuotantokaudella kunnostettavat asunnot olivat rivitaloja Kirkkonummella. Aikaa kunnostamiseen oli 10 viikkoa, ja rahaa annettiin 42,500€ / pari. Haastavaa remontista teki myös se että parien piti samaan aikaan asua talossa, ja hoitaa normaalit päivätyönsä!
Valmiit asunnot möi Kiinteistömaailma. Ensimmäisen kauden kilpailijat olivat:

- Rasmus Almqvist ja Suvi Eskola
- Antti Eho ja Jukka Tikkinen
- Heidi Holmborg ja Henry Olin
- Katja Piiroinen ja Pasi Westman

Kilpailun voittivat Antti ja Jukka. He kuittasivat kilpailusta 20,000€ palkinnon.

Toinen tuotantokausi esitettiin vuonna 2006. Remontointi alkoi Helmikuussa ja loppui Toukokuussa. Tällä kertaa asunnot olivat kerrostaloja Kauniaisissa. Ne oli alunperin rakennettu v. 1965. Kooltaan n. 100 neliötä ja rahaa pareille annettiin 50,000 / asunto. Kilpailijat olivat:

- Henna ja Timppa Ilmonen
- Alex Salo ja Harri Pitkänen
- Sarita Niemi ja Taneli Ilmakari
- Sirpa Haste ja Ismo Parpala

Sirpa ja Ismo voittivat ja saivat yli 70,000€.

Asunnot möi jälleen Kiinteistömaailma, mutta osa niistä jäi myymättä. Kiinnostusta vähensi niiden suuri koko, ja siitä syystä myös kallis hinta.

Ensimmäisen tuotantokauden kilpailija Katja Piiroinen oli kilpailun aikoihin Projektipäällikkö ja hänellä oli LVI Insinöörin koulutus. Sittemmin Katja on hankkinut itselleen sisustussuunnittelijan pätevyyden ja esiintynyt ohjelmassa Pientä pintaremonttia, joka on myös mielestäni tosi kiva sarja.

Katja Piiroinen

Ikävä on tuota sarjaa, kuten montaa muutakin. Tuntuu että nykyään ostetaan hyvin paljon vain ulkomailta samanlaisia muodonmuutos ja stailaus formaatteja, joiden ideat eivät aina sovi kauhean hyvin Suomalaiseen makuun. Jenkeissä seinät voivat olla pinkit tai oranssit, ja heistä se on aina " Fantastic" Onko lama ja huono taloustilanne tehnyt tehtävänsä..? Kanavilla ei ole varaa eikä intoa panostaa uusiin kotimaisiin sisustusohjelmiin. Seuraavaksi toinen hauska sarja, jossa oli ideaa:

Tyylivarkaat:

Mtv3 kanavalla vuosina 2011-2012 esitetty sarja. Juontajana toimi Noora Shingler, bloggaaja, toimittaja ja myös Kuningaskuluttaja ohjelman juontajana tutuksi tullut. Ohjelmassa sisustuksia uudisti sisustusarkkitehti Laura Brotherus sekä sisustussuunnittelija Minna Haapakoski. Idea oli käydä ikäänkuin "varkaissa" jossain makeassa asunnossa, ja poimia idea jos toinenkin toteutettavaksi sisustettavaan kohteeseen. Muistan heidän vierailleen ihanissa kodeissa joissa oli käytetty mm. kirppislöytöjä ja omintakeisia ratkaisuja. Kodit joissa käytiin eivät olleet aina kalliita ja viimeisintä designia lattiasta kattoon, vaan nimenomaan persoonallisia. Tällaista vastaavaa sarjaakaan ei enää ole..

Olisi mielenkiintoista tietää minkälaisia nuo Unelmakämpän asunnot ovat tänä päivänä. Onko niissä jo tehty uutta remonttia, vai vieläkö samat pinnat ovat kunnossa, ja kestäneet aikaa myös "tyylillisesti". Asuvatko niissä samat ostajat kuin silloin 2004-2006. Onko niissä tapahtunut jotain dramaattista..? Ja tyylivarkaat. Miksi sarja loppui, voi tietysti olla ettei katsojia ollut tarpeeksi. Toivottavasti mieleen muistui kivoja muistoja noista ohjelmista, ja kommentti kenttään voi laittaa omia sisustusohjelmiensa helmiä joita toivoisi takaisin ohjelmistoon, ja miksei myös ideoita uusista ohjelmista, mitä kaipaat..?

                                   Ihanaa syksyn jatkoa...!

Kulutan -onko kaikki tarpeellista?

Tämä postaus on alunperin julkaistu kaksi vuotta sitten, mutta on niin ajankohtainen, että haluan nostaa sen uudelleen esille. Pohdin tässä kuluttamista, ja mikä on ns. tunne shoppailua, tarpeen sijaan. Mietin itsekin että menisinkö Stockmannin Hulluille Päiville, mutta katsoin tarjouksia ja totesin etten tarvitse sieltä mitään. Tulin siihen tulokseen, että en mene. Kun kuuntelin ihmisten juttuja bussissa, kuulin tällaisia kommentteja: " Se on sellainen perinne", No pakkohan sinne on mennä" Miksi on, jos ei tarvitse mitään!? Ostamisen riemusta..? Kuluttamaan vapaa aikaa..? Ymmärrän vielä sen, jos samalla tapaa vaikka kaverinsa kahvilassa ja pääasia on vaihtaa kuulumiset ja ehkä ostaa jotain mukavaa samalla mukaan kotiin, mutta hampaat irvessä tavaroista taistelemista kyynärpää taktiikalla kuumassa kaupassa vain koska " muutkin tekee niin" en kyllä oikein käsitä. Kuluttaja -lehti teki juuri tutkimuksen, jossa todettiin, etteivät Hullujen Päivien tarjoukset ole juuri sen halvempia, suhteessa yleiseen hintatasoon. Ihmiset siis kuvittelevat vain että "nyt kannattaa ostaa". Nuo tavarat saattavat pian olla kierrätyksessä tai kirppiksellä, koska hetken huumassa ei tule sovitettua, mietittyä käykö esine edes kotiin, tai tarvitseeko sitä ylipäätään. Tottakai sieltä saattaa saada esim. lapselle laadukkaan ulkohaalarin edullisemmin kuin normaalisti, mutta mukaan tarttuu varmasti kaikkea muutakin roinaa, jota ei ollut suunnitellut välttämättä ostavansa. Ja edes kotoa ei tarvitse poistua kun voi ostaa netistä..

Suurin syy tähän postaukseen on dokumentti, Hehkulamppuhuijaus, The light bulb conspiracy, joka todella sai ajattelemaan miten meitä viedään kuin "pässiä narussa". Se tuliYle Teema kanavalta ja oli paras dokumentti jonka olen nähnyt pitkään aikaan! Ei ole kyllä valitettavasti enää YleAreenasta katsottavissa, mutta löytyy You Tubesta. Siinä kerrotaan mm. kuinka 20 -luvulla tehtiin kartelli, kuinka kauan hehkulamppu "saa toimia". Lisäksi ohjelmassa kerrottiin kuinka 50 -luvulla Amerikassa kulutus muuttui tarpeeseen ostamisesta huvi ostamiseen. Eli sitä ennen ei ostettu uusia kenkiä ennen kuin edelliset olivat rikki. Lisäksi pöyristyttävää oli että aluksi sukkahousut olivat olleet niin kestäviä, ettei naisten ollut tarvinnut ostaa uusia pitkään aikaan, josta syystä markkinointi koneisto antoi uskomattoman käskyn sukkahousutehtaille heikentää kuituja, jotta uusia sukkahousuja olisi ostettava useammin! Eli tavarat voisivat kestää paljon kauemmin kuin luulemme! En muista ihan kaikkea ohjelmasta, mutta myös ainakin tulostimiin asennetaan vielä tänäkin päivänä siruun tietty määrä tulostuskertoja, jonka täytyttyä ne hajoavat! Uskomatonta! Ja uuden ostaminen tulee tietenkin halvemmaksi kuin vanhan korjaaminen... Kannattaa ehdottomasti katsoa tuo dokumentti!

No minulla tietysti ostamisen rajoittaminen käy ihan luonnostaan, kun palkka ei ole päätä huimaava :) mutta on tietysti ihmisiä, jotka esimerkiksi työttömyyden vuoksi eivät voi ostaa mitään, ei edes kirpputorilta. Eräs aamu viime viikolla tuli työmatkalla radiosta Phil Collinsin hitti: Another day in Paradise, joka on minun kestosuosikkini karaokessa ;) Se pisti ajattelemaan niin että kyyneleet vain valuivat, kun kuuntelin sanoja. Joku voi olla koditon, mutta tavallisille ihmisille tämä on vain jälleen yksi päivä paratiisissa. Poikkeanko Hulluilla Päivillä vai en. Niinpä... joidenkin ei edes tarvitse harkita koko asiaa kun ei ole edes rahaa ruokaan... Tottakai jos on varaa, uusi paita piristää, ja on terveellisempi keino lohduttaa itseään rankan päivän jälkeen, kuin vaikka roskaruoka, alkoholi, tai tupakka. Omaa kulutustaan voi perustella, puolustella ja selitellä loputtomiin, mutta voisiko saman ilon saada jostain muusta, ostamatta uutta tavaraa..? Itse olen alkanut nauttia ihan mahdottomasti luonnosta, sen väreistä ja ilmiöistä, napsin kuvia työmatkalla ja ihailen ilmaisia "esityksiä", kuten sumua, ukkosia, upeita auringonlaskuja jne.. lisäksi käyn kyllä kirppiksillä, josta tehdyistä löydöistä voi olla iloinen, en ole ostanut uutta kaupasta, vaan olen jo toinen, ( tai ties kuinka mones ) joka saa nauttia samoista tavaroista ilman turhaa kuluttamista. Kävin Myyrmäkihallin kirppiksellä ja ostin kaksi tavaraa, jotka olivat todella mieleisiä. Olen etsiskellyt kivaa neuletakkia, ja löysin mustavalkoisen ihanan yhdestä pöydästä 2 eurolla! Sitten löysin sellaisen löydön jota olen etsinyt jo vuosia, nimittäin kuvan New Yorkin pilvenpiirtäjiä rakentaneista miehistä, sekin maksoi 2 euroa! Aivan ihana, historiallinen -ja huikea kuva! Ei ole paljon päätä huimannut näillä äijillä, siinä sitä vaan lepäillään töiden lomassa...huh! Näistä tuli tosi hyvä mieli, rahaa meni vain 4€ ja ostin vain mitä tarvitsin.

Tarkoitus ei ole moittia ketään Hulluilla Päivillä löytöjä tehneitä, tai kehua itseäni missään nimessä valveutuneeksi ja täydelliseksi kuluttajaksi, vaan herätellä ajatuksia, siitä miten helpoksi ostaminen on nykyään tehty mm. nettikauppojen ansiosta, ja minkälaisia paineita muoti, muut ihmiset ja markkinointi meille koko ajan asettaa. Muistan kun tyttäreni oli ekalla luokalla, ja heillä oli joulunäytelmä, jossa eräs poika sanoi repliikin "itsenäinen ajattelee omilla aivoillaan". Hän sanoi sen niin monotonisella äänellä, lukien suoraan paperista, katsomatta yleisöön, että tilanne oli ihan huvittava! Hän ei ajatellut omilla aivoillaan, vaan toisti vain valmiiksi kirjoitetun lauseen. Ujous ja jännityskin saattoi tietysti vaikuttaa. Varsinkin sisustuspuolella trendit vaihtuvat tiuhaan, ja jos joka kerta kun joku juttu nousee "pinnalle" ostaa sen, rahaa kyllä palaa, ja nurkat ovat pian täynnä kaikenlaista. Joka vuosi valitaan Vuoden turhake, sellainen on ollut mm. muovinen kananmunarasia, mikäköhän valitaan tämän vuoden turhakkeeksi..? Veikkaan valmiiksi kosteaa vessapaperia! Koitetaan muistaa:

                               "Ajattele omilla aivoillasi"