Kulutan -onko kaikki tarpeellista?

Tämä postaus on alunperin julkaistu kaksi vuotta sitten, mutta on niin ajankohtainen, että haluan nostaa sen uudelleen esille. Pohdin tässä kuluttamista, ja mikä on ns. tunne shoppailua, tarpeen sijaan. Mietin itsekin että menisinkö Stockmannin Hulluille Päiville, mutta katsoin tarjouksia ja totesin etten tarvitse sieltä mitään. Tulin siihen tulokseen, että en mene. Kun kuuntelin ihmisten juttuja bussissa, kuulin tällaisia kommentteja: " Se on sellainen perinne", No pakkohan sinne on mennä" Miksi on, jos ei tarvitse mitään!? Ostamisen riemusta..? Kuluttamaan vapaa aikaa..? Ymmärrän vielä sen, jos samalla tapaa vaikka kaverinsa kahvilassa ja pääasia on vaihtaa kuulumiset ja ehkä ostaa jotain mukavaa samalla mukaan kotiin, mutta hampaat irvessä tavaroista taistelemista kyynärpää taktiikalla kuumassa kaupassa vain koska " muutkin tekee niin" en kyllä oikein käsitä. Kuluttaja -lehti teki juuri tutkimuksen, jossa todettiin, etteivät Hullujen Päivien tarjoukset ole juuri sen halvempia, suhteessa yleiseen hintatasoon. Ihmiset siis kuvittelevat vain että "nyt kannattaa ostaa". Nuo tavarat saattavat pian olla kierrätyksessä tai kirppiksellä, koska hetken huumassa ei tule sovitettua, mietittyä käykö esine edes kotiin, tai tarvitseeko sitä ylipäätään. Tottakai sieltä saattaa saada esim. lapselle laadukkaan ulkohaalarin edullisemmin kuin normaalisti, mutta mukaan tarttuu varmasti kaikkea muutakin roinaa, jota ei ollut suunnitellut välttämättä ostavansa. Ja edes kotoa ei tarvitse poistua kun voi ostaa netistä..

Suurin syy tähän postaukseen on dokumentti, Hehkulamppuhuijaus, The light bulb conspiracy, joka todella sai ajattelemaan miten meitä viedään kuin "pässiä narussa". Se tuliYle Teema kanavalta ja oli paras dokumentti jonka olen nähnyt pitkään aikaan! Ei ole kyllä valitettavasti enää YleAreenasta katsottavissa, mutta löytyy You Tubesta. Siinä kerrotaan mm. kuinka 20 -luvulla tehtiin kartelli, kuinka kauan hehkulamppu "saa toimia". Lisäksi ohjelmassa kerrottiin kuinka 50 -luvulla Amerikassa kulutus muuttui tarpeeseen ostamisesta huvi ostamiseen. Eli sitä ennen ei ostettu uusia kenkiä ennen kuin edelliset olivat rikki. Lisäksi pöyristyttävää oli että aluksi sukkahousut olivat olleet niin kestäviä, ettei naisten ollut tarvinnut ostaa uusia pitkään aikaan, josta syystä markkinointi koneisto antoi uskomattoman käskyn sukkahousutehtaille heikentää kuituja, jotta uusia sukkahousuja olisi ostettava useammin! Eli tavarat voisivat kestää paljon kauemmin kuin luulemme! En muista ihan kaikkea ohjelmasta, mutta myös ainakin tulostimiin asennetaan vielä tänäkin päivänä siruun tietty määrä tulostuskertoja, jonka täytyttyä ne hajoavat! Uskomatonta! Ja uuden ostaminen tulee tietenkin halvemmaksi kuin vanhan korjaaminen... Kannattaa ehdottomasti katsoa tuo dokumentti!

No minulla tietysti ostamisen rajoittaminen käy ihan luonnostaan, kun palkka ei ole päätä huimaava :) mutta on tietysti ihmisiä, jotka esimerkiksi työttömyyden vuoksi eivät voi ostaa mitään, ei edes kirpputorilta. Eräs aamu viime viikolla tuli työmatkalla radiosta Phil Collinsin hitti: Another day in Paradise, joka on minun kestosuosikkini karaokessa ;) Se pisti ajattelemaan niin että kyyneleet vain valuivat, kun kuuntelin sanoja. Joku voi olla koditon, mutta tavallisille ihmisille tämä on vain jälleen yksi päivä paratiisissa. Poikkeanko Hulluilla Päivillä vai en. Niinpä... joidenkin ei edes tarvitse harkita koko asiaa kun ei ole edes rahaa ruokaan... Tottakai jos on varaa, uusi paita piristää, ja on terveellisempi keino lohduttaa itseään rankan päivän jälkeen, kuin vaikka roskaruoka, alkoholi, tai tupakka. Omaa kulutustaan voi perustella, puolustella ja selitellä loputtomiin, mutta voisiko saman ilon saada jostain muusta, ostamatta uutta tavaraa..? Itse olen alkanut nauttia ihan mahdottomasti luonnosta, sen väreistä ja ilmiöistä, napsin kuvia työmatkalla ja ihailen ilmaisia "esityksiä", kuten sumua, ukkosia, upeita auringonlaskuja jne.. lisäksi käyn kyllä kirppiksillä, josta tehdyistä löydöistä voi olla iloinen, en ole ostanut uutta kaupasta, vaan olen jo toinen, ( tai ties kuinka mones ) joka saa nauttia samoista tavaroista ilman turhaa kuluttamista. Kävin Myyrmäkihallin kirppiksellä ja ostin kaksi tavaraa, jotka olivat todella mieleisiä. Olen etsiskellyt kivaa neuletakkia, ja löysin mustavalkoisen ihanan yhdestä pöydästä 2 eurolla! Sitten löysin sellaisen löydön jota olen etsinyt jo vuosia, nimittäin kuvan New Yorkin pilvenpiirtäjiä rakentaneista miehistä, sekin maksoi 2 euroa! Aivan ihana, historiallinen -ja huikea kuva! Ei ole paljon päätä huimannut näillä äijillä, siinä sitä vaan lepäillään töiden lomassa...huh! Näistä tuli tosi hyvä mieli, rahaa meni vain 4€ ja ostin vain mitä tarvitsin.

Tarkoitus ei ole moittia ketään Hulluilla Päivillä löytöjä tehneitä, tai kehua itseäni missään nimessä valveutuneeksi ja täydelliseksi kuluttajaksi, vaan herätellä ajatuksia, siitä miten helpoksi ostaminen on nykyään tehty mm. nettikauppojen ansiosta, ja minkälaisia paineita muoti, muut ihmiset ja markkinointi meille koko ajan asettaa. Muistan kun tyttäreni oli ekalla luokalla, ja heillä oli joulunäytelmä, jossa eräs poika sanoi repliikin "itsenäinen ajattelee omilla aivoillaan". Hän sanoi sen niin monotonisella äänellä, lukien suoraan paperista, katsomatta yleisöön, että tilanne oli ihan huvittava! Hän ei ajatellut omilla aivoillaan, vaan toisti vain valmiiksi kirjoitetun lauseen. Ujous ja jännityskin saattoi tietysti vaikuttaa. Varsinkin sisustuspuolella trendit vaihtuvat tiuhaan, ja jos joka kerta kun joku juttu nousee "pinnalle" ostaa sen, rahaa kyllä palaa, ja nurkat ovat pian täynnä kaikenlaista. Joka vuosi valitaan Vuoden turhake, sellainen on ollut mm. muovinen kananmunarasia, mikäköhän valitaan tämän vuoden turhakkeeksi..? Veikkaan valmiiksi kosteaa vessapaperia! Koitetaan muistaa:

                               "Ajattele omilla aivoillasi"