All we have is now

Vaikka on kesä ja kaunista, olen miettinyt viime aikoina myös surullisempia ja synkempiä asioita, ihan elämän perus kysymyksiä. Keväällä 10.5 on muutenkin aina surullinen kun silloin (vuonna 2008) lapseni isä ja silloinen avopuolisoni kuoli. Ja viimeaikoina kaikenlaista ikävää on tapahtunut. Eräs tuttavamme menehtyi tapaturmaisesti vähän aikaa sitten, liian nuorena ja toisella on aivokasvain jonka ennuste on huono. Lisäksi järkytyin perinpohjin tyttäreni kevätjuhlassa, kun erään nuoren äiti jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, oli täysin alkoholisoitunut ja seurustelee nykyään alkoholisti miehen kanssa joka oli tilaisuudessakin ihan humalassa ja huuteli törkeyksiä tytön biologiselle isälle. Tiesin että he ovat eronneet, mutta en tiennyt miksi. Ilmeisesti alkoholismi voi olla niin vahva sairaus ja vietti, että se saa ihmisen jopa hylkäämään oman perheensä ja lapsensa. Vaihtamaan normaalin perhe-elämän ryyppyremmiin!? Asia ei kuulu minulle pätkän vertaa, mutta tiedän mitä näin ja kuulin ihan omin silmin ja korvineni. Se ei ole oikein, ja on ihan valtavan surullista. Toiset tuhoavat elämänsä vapaa ehtoisesti ja toiset viedään liian varhain.. elämä on joskus niin raadollista ja epäreilua. God`s Ways are Mysterious...

Halusin antaa tyttärelleni klassisen valkoisen ruusun

Miten tämä kaikki liittyy sisustukseen..? No, löysin New Yorker liikkeestä topin jossa on niin hyvä teksti että pidän sen henkarissa esillä sisustuksellisena yksityiskohtana. All we have is now. Se on ihan totta. Menneisyyttä on turha murehtia, se juna meni jo! Istuin vuonna 2008 hiekkalaatikon reunalla tuon naisen kanssa, kun tyttömme olivat pieniä, ihailin aina sitä miten hyvä äiti hän oli, huolehti lapsistaan ja oli nimen omaan järkevä ihminen, ja hyvä vaimo. Kun mieheni kuoli, luulin ettemme selviäisi mutta nyt tyttömme pääsivät 9 -luokalta pois, ja huomasin että me ollaan selvitty erinomaisesti! Pitää vaan elää tätä päivää niin hyvin kuin pystyy, ja yrittää arvostaa pieniä asioita, jotka ovat oikeasti suuria ja tärkeitä. Huomisesta ei kukaan tiedä, mutta kannattaahan sitä suunnitella ja unelmoida, jos jotain oikein kovasti haluaa ja tekee sen eteen töitä, joku päivä se saattaa olla totta!

Harvalla on työpaikastaan merinäköala!

Minulla on tällainen avaimenperä, jossa sanotaan: "Elämältä saa sen minkä antaa". Niinhän sen pitäisi mennä, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Ansaitusti. Olen välillä kyllä ollut menettää uskoni siihen, koska olen saanut elämässäni kestää muutenkin niin paljon p****a" Tuntuu että hyviä ihmisiä ja hyviä tekoja ei arvosteta tarpeeksi. Nyt olen niin onnellinen ja elän niin mukavaa ja tasapainoista elämää, sekä rakastan työtäni, että pelkään jossain nurkan takana odottavan kuitenkin jonkun "rangaistuksen", koska minulla on ollut aina elämässäni vastoinkäymisiä. Eihän se epäonni voi tietenkään ikuisesti jatkua. Mutta en tarkoita epäonnella sellaista että vaikka kännykkä menee rikki, tai unohdit uuden sateenvarjosi bussiin, nuo ovat normaalia elämää. Paljon vakavampia asioita. Kovia kokeneena sitä paitsi sietokyky kasvaa aika hyvin. On aika huvittavaa töissä kun joku valittaa että onpa kurjaa nyt lähteä kotiin kun ulkona sataa ja ei ole sateenvarjoa... voi hyvänen aika..! Eihän me olla sokerista tehty! Vanha sanonta, se mikä ei tapa, vahvistaa... pitää kyllä ihan paikkansa.

Näin yhteenvetona voi sanoa että myös ihmiset ovat itsessään iso osa kotia. He luovat kodin hengen ja ilmapiirin joko hyväksi ja viihtyisäksi, tai aiheuttavat toiminnallaan pahaa oloa, jota ei poista mitkään Aalto vaasit tai Vallilan verhot! Hieno koti ei myöskään korvaa koko ajan poissa olevaa vanhempaa.

Koti kuvastaa meitä, mutta me myös kuvastamme kotiamme, sen arvoja ja tapaa toimia. Hyvä koti on viihtyisä, kaunis, siellä on positiivinen ilmapiiri ja kaikki toimii. Juuri kuten sen kodin ihmisille parhaiten sopii. Koti on turvasatama, jossa saa olla alasti sekä fyysisesti että henkisesti, vetämättä mitään roolia. Menipäs filosofiseksi... :) Mutta isot asiat ovat muuttumassa, peruskoulu on loppu, ja kesäkuun puolessa välissä odotellaan sitten tietoa jatkokoulutus paikasta. Jos tyttärelleni tulee muutto omaan opiskelija asuntoon, lähden ilomielin Ikeaan mukaan shoppailemaan! Mikä ihana tilanne, hän saa aloittaa sisustamisen tyhjästä kodista ja valita juuri sellaiset huonekalut ja tyylin kun haluaa! Mutta tietysti toivon ettei muuttoa tule ihan vielä, opinnoissa on haastetta jo itsessään, eikä yksin asuminen ole aina herkkua. Lisäksi se vaatii rahaa... kaikki aikanaan. Katsotaan minne kohtalo hänet johdattaa.. olisiko hänellä hyvä tuuri :)


                        " Happines is not a destination, it`s a way of life"