Teki mieli väsätä äkkiä joku raikas ja uusi kranssi ulko-oveen kevään kunniaksi. Ja löysinkin kotoa tarvikkeet 😃. Olen joskus ostanut valkoisen metalli renkaan Sinellistä. Sitten olen ottanut hiljalleen, varmaan parin vuoden aikana Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta muutamia tekokukkia ja kynttilämansetteja, joille ei ole tullut myöskään käyttöä.. joten ajattelin hyödyntää nyt niitä. Lisäksi Rustan eucalyptuksen oksa on ollut niin yksinäinen eikä ole oikein sopinut mihinkään niin otin sen myös tähän.
Lisäksi ei tarvitse kuin rautalankaa, sakset ja sivuleikkurit. Ja jos haluat niin silkkinauhaa rusettiin tai ripustus lenkiksi, mutta tosiaan halusin pitää tämän simppelinä. Sitten vain aletaan sommittelemaan ja muokkaamaan kukkia pohjaan sopiviksi. Yritin peittää mansettien rakenteen, työnsin eucalyptuksen varret niistä läpi ja hienosti ne istuivatkin sitten kranssiin 😊. Kierrätystä tämäkin!
Rakastan tätä harsokukan näköistä valkoista kukkaa, jaoin puskan osiin niin sain sitä jaettua molemmille puolille. Nämä tekokukat ovat hyvin aidon näköisiä, vain tuoksu puuttuu! 😁
Kranssista tuli upea vaikka itse sanonkin! Pidän varsinkin siitä että se on kolmiulotteinen ja nousee pohjasta kuin elävät kukat, koska monesti kransseissa materiaalit vaan liimataan litteästi pohjaan kiinni. Tässä on juuri sitä raikkautta ja kevään tuntua mitä halusinkin 💚
Loppuun hauska juttu 😁. Olin tulossa tässä yksi päivä töistä ja huomasin että eräs miespuolinen tuttuni kävelee vastaan minua taloni pihalla. Päivä oli ollut erityisen stressaava, enkä ollut aamulla jaksanut meikata, päässäni oli ruma myssy ja vaatteet vaan jotkut oudot retkut jotka olivat aamulla ekana tarttuneet käteen, kun yleensä menen vaan autolla töihin ja tulen takaisin kotiin. En suoraan sanottuna halunnut nähdä ketään. Yritin painaa päätäni alas ja luikahtaa ohi, mutta kuulin samantien "Hello, how are you"? Ja olin että voi ei.. 🫣.
Vastasin kuin apteekin hyllyltä: "I'm fine, sorry I'm busy, my dog is waiting for me". Ja jatkoin kävelemistä. Hän jäi ihmettelemään suu auki 😅 Tuo oli tietysti tottakin, mutta ainahan nyt pari sanaa voi vaihtaa. Hän varmasti loukkaantui, tai ainakin piti käytöstäni outona, koska en ollut yhtään yllättynyt kun hän morjesti, ja vastannut että kato moikka, mitä kuuluu? Vaan ikäänkuin olin jo käynyt tilanteen läpi mielessäni ja poistuin jo etukäteen käymättä ensin keskustelua. Mitä tästä opimme.. tervehdi AINA iloisesti, se korvaa puuttuvat ulkoiset seikat. Hän on lähes ainoa ystäväni asuinalueellani, joten en toki tarkoittanut olla epäkohtelias 😪. Sorry if you see this 🙏.
Kiitos poikkeamisesta blogiini ja jos jostain kaappiesi kätköistä, mökiltä tai Kierrätyskeskuksesta löytyy kynttilä mansetteja, tässä kiva kierrätys idea niille 😉 Moikka moi ja super ihanaa aurinkoista viikonloppua! ☀️ 💕
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos vierailusta blogissani :) Tähän voit jättää esimerkiksi juttu toiveita tai muita terveisiä...