Translate

torstai 12. maaliskuuta 2020

You get what you give.....

Tämä juttu kertoo nyt muusta kuin sisustamisesta, mutta on tässä sisustuskuviakin, no, pohjustan tätä hieman... Ja tämä on todella pitkä teksti! En tiedä miksi, mutta viime aikoina olen yhä enemmän kiinnostunut vanhoista ja historiallisista tavaroista. Kaipaan kauheasti mennyttä aikaa ja näen punaista jos joku on vaikka istuttanut vanhaan perunakappaan kukkia! :( Mikä kulttuuririkos! Vanhoja tavaroita ei saa enää takaisin, ne ovat ainutlaatuisia ja kertovat omaa tarinaansa entisaikojen suomesta. Kahvipurkkeja olen kerännyt jo pitkään, mutta niiden lisäksi kiinnostus on herännyt mm.Arabian astioihin, huonekaluihin ja kaikkiin hauskoihin esineisiin, ruokateollisuus yleensäkin kiinnostaa kuten vanhat tuotepakkaukset ja tarvikkeet. Viimeisin hankintani on Hartwallin vanha limukori jonka esittelin edellisessä postauksessani.

Tämä kahvi ei taitaisi olla tänä päivänä kovin kovassa huudossa... :D
Ehkä vanhan kaipuu liittyy siihen että itse vanhenen ja haluan pitää kiinni "kultaisista ajoista", tai sitten osasyy on tämän päivän maailman meno kaiken kaikkiaan, asiat tuntuvat välillä menevän todella huonoon suuntaan. En tarkoita tällä mitään omia ongelmiani tai elämäntilannettani, vaan mm.somemaailmaa, ihmisten välinpitämättömyyden lisääntymistä, kertakäyttökulttuuria ja kaikenlaista kovaa arvomaailmaa, jossa raha ja ulkonäkö, tittelit ja meriitit menevät esimerkiksi hyvän käytöksen, lojaaliuden, maalaisjärjen, reiluuden, perinteiden, arvojen ja kunnian edelle. Helsingissäkin ihmisillä on niin kiire, että tönitään vastaantulijoita eikä esimerkiksi jäädä auttamaan jos joku on kaatunut. Mikä meille on tärkeää? Lähimmäiset ja hyvä käytös ei sitten vissiin enää ole? En ole kuitenkaan syntynyt 50 -luvulla, vaan tarkoitan muutoksia jotka ovat tapahtuneet hiljalleen, vuosikymmenien aikana, perus arvot ja moraali ovat monelta hukassa, ne ovat rapistuneet samaan tahtiin rintamamiestalojen kanssa.

Kotiliesi vuodelta 1947
Nuo vanhat esineet edustavat minulle sitä aikaa kun kaikki oli vielä hyvin. Kun ihminen otettiin ihmisenä ja ihmisiin pystyi luottamaan, sinua arvostettiin sellaisena kuin olet, niiden hyvien ominaisuuksiesi vuoksi, eikä rakennetun täydellisen "menestyvän" botox ja silikoni kuoren alla ollutkin mätä sisus, jota et näe. Instagram on hyvä esimerkki maailmasta jossa kuka tahansa voi esittää mitä tahansa, ennenvanhaan ei olisi edes ymmärretty miksi koko ajan pitää laittaa kuvia elämästään tietokoneelle, ketä varten, miksi, miten sinulla on aikaa sellaiseen, ketä kiinnostaa mitä sinä syöt, tai minkälainen takki sinulla on tänään päällä?! Tuohan on ihan hassua touhua! :o

Ennen kännyköitä lapsillekin oli aikaa...
Mistä moinen purkaus? No, vaikka puhunkin tässä hämäävästä ulkonäöstä, ei tämä juttu kerro Instagramista, vaan viittaan tällä ihmisiin pettymisellä erääseen mieheen, jonka toimesta petyin taas pahasti ihmiskuntaan. Tämä ei ole nyt hauska juttu :( Asioin pari päivää sitten lähikaupassani, illalla, perjantaina. Oli rauhallista. Vain yksi kassa oli auki. Lähestyin kassa-aluetta kun kassan 2 ilmoitettiin aukeavan. Vähän aikaa siinä emmin että missä on kassa 2, kunnes tajusin olevani juuri sen kohdalla. En kiilannut ketään, en nähnyt edes vieressäni tai takanani välittömässä läheisyydessä ihmisiä, joten tottakai menin sitten sille kassalle joka aukesi, sen sijaan että olisin lähtenyt pois jollekin toiselle kassalle. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä! Minulla oli vaan muutama tavara. No, menin hihnan luokse ja aloin laittaa ostoksia siihen, kun kuulin takaani raskaan huokauksen. Sitten kuulen tutun kuuloisen miesäänen sanovan tympeällä vit*umaisella äänensävyllä: "miksi sä siihen ne laitat vaikka tuolla olisi hihnaa vaikka kuinka"? Vastasin että: "koska nämä korit on tässä". Johon hän totesi samalla todella ilkeällä sävyllä: " mä en tajua"... Heti kun mies avasi suunsa totesin hänen olevan eräs Salattujen Elämien näyttelijä! Siis siitä tv -sarjasta! Ja kun vilkaisin taakse, asia varmistui :o En tässä kerro kuka, jotta en syyllisty kunnianloukkaukseen. Mutta ei epäilystäkään. Minulla ei ollut siis tosiaan kuin muutama tavara ja kassa ei ollut tullut siihen tiskin taakse vielä, eli käsitin että ei ole mitään kiirettä. Jokaisella on oikeus asioida rauhassa! Siirsin sitten tavaroitani eteenpäin ja laitoin sen kapulan, mutta olin todella hämilläni. Siitä että hän oli julkkis, mutta varsinkin siitä miten hän katsoi oikeudekseen haukkua minun asiointiani! :( Kyllä sen tunnistaa miten joku asian esittää, jos hän olisi sanonut positiiviseen sävyyn että: "mahtuukos minunkin tavarat vielä tähän"? :) Olisin sanonut, tottakai, hymyssä suin :) Mutta olin aivan pöyristynyt hänen asenteestaan! Hän ei edes malttanut odottaa että olisin siirtänyt tavaroitani eteenpäin, ( niinkuin olin aikeissa tehdä muutenkin ja kapulan laitan AINA ), vaan otti oikeudekseen alkaa aukoa päätään minulle saman tien. Kassa tuli pian paikalle ja minäkin olin nopea, mies pääsi maksamaan varmaakin n.minuutin kuluessa. Mutta hänellä oli pinna kireällä, kas kun ei heittänyt klassikkolainia: "etkö sä tiedä kuka mä olen"? 😂


Ihminen voi olla vaikka presidentti, mutta jos ei osaa käyttäytyä, minun mittapuussani silloin hänen arvostuksensa on täysi 0! Tittelit ovat täysin arvottomia ja raha ei auta jos ei osaa alkeellisiakaan tapoja! Naureskelin vaan sitä että olen aina inhonnut hänen hahmoaan kyseisessä sarjassa, eikä hän ollut livenä yhtään erilainen :D Aivan yhtä inhottava! Mutta, minäpä en jäänytkään sanattomaksi! Kun olin maksanut, totesin hänelle: "ja se että sinä olet näyttelijä, ei anna sinulle oikeutta kohdella muita ihmisiä töykeästi"! Äänestäni kuului että olen loukkaantunut :( Johon hänellä vielä oli pokkaa sanoa maireasti: "kyllä antaa" .."kyllä antaa"... SIIS MITÄ HELVETTIÄ!! Missä ovat herrasmiehet?! Käsittämätöntä! Joskus aikaisemmin kaupoissa joku on kysynyt minulta myös ihan suoraan kassa alueella että: "anteeksi, minulla on vähän kiire, pääsenkö ensin"? Johon olen sanonut että: "toki, mene vaan" :) Mutta hän ei saanut suustaan muuta kuin loukkauksia. Kun pääsin kotiin oli tosi paha mieli ja olin ihan poissa tolaltani hetken. Onneksi tyttäreni tuli käymään juuri silloin ja sain puhuttua hänelle heti kokemastani. Kaupassa tuota kohtausta ei todistanut kukaan, koska kassa ei ollut tullut silloin vielä tiskin taakse, eikä tämän miehen takana jonossa jälkeeni ollut ketään muuta. Uskonpa että jos olisin ollut iso ja pitkä mies moottoripyöräkerhon nahkatakki päällä, hän olisi pysynyt ihan hiljaa... Miten hemmetissä mulle käy aina kaikkea tällaista! 😓

Ikivanha kassakone Viirin kirppis Klaukkala. Tällä se vasta asiointi kestäisikin! ;)

Viirin kirppis Klaukkala
Onneksi sain sanottua. Monta kertaa elämäni aikana on ollut näitä tilanteita kun joku on ollut todella ikävä minua kohtaan ja olen kotona todennut että: "miksi et sanonut sille takaisin"! Olen kuullut että julkkiksilla saattaa nousta ns.kusi päähän, mutta nyt pääsin itse todistamaan että sanonnassa on perää. Ikävä juttu. Mutta täytyy vaan todeta että uskon sellaiseen asiaan kuin KARMA. En toivo kenellekään pahaa, mutta hän saa vielä rangaistuksensa, tavalla tai toisella. Minun ei tarvitse siitä olla huolissani tai sitä hoitaa. Niin se vain menee. Paha saa palkkansa. Ja vastaavasti hyville ja hyvää tekeville ihmisille tapahtuu myös hyviä asioita :) Olen niin pitkään ollut ihanien ihmisten ympäröimä, niin töissä kun vapaa ajallakin, suorastaan siunattu, että tällaisen kokeminen tulee vähän niinkuin shokkina, se tajuaminen että maailmassa on edelleen ikäviä ihmisiä. Kaikki eivät tahdo sinulle hyvää. Tuli ihan mieleen ajat kun olin koulukiusattu ja minua kohdeltiin julmasti, pidettiin tyhmänä, henkilökohtaisille ominaisuuksilleni naurettiin, jätettiin porukan ulkopuolelle, valittiin viimeisenä urheilujoukkueeseen jne.. Se sama kamala arvottomuuden ja toivottomuuden tunne. Se vie pohjan koko itsetunnolta. Olet nolla. Kaikista tyhmin. Se vaikuttaa todella pitkälle elämässä. Varsinkin kun on ollut vielä muitakin ihmisiä näin aikuisiässä jotka ovat olleet kamalia, parisuhteessa ja työelämässä. Olen tosissaan saanut kasvattaa paksun nahkan ja rakentaa itsestäni uudelleen sellaisen ihmisen jonkalainen olen aina tiennyt pohjimmiltani olevani, mutta joka on aina lytätty. Mutta ei enää. Tänä päivänä olen helvetin vahva, olen juuri sitä mitä minä haluan olla, vaikka en ole näyttelijä, enkä rikas...! Kotivinkki lehti jossa olen mukana on vihdoin kaupoissa, jes! Eli ei yksi inhottava ihminen minua hetkauta, olen niin iloinen omasta kehityksestäni ja saavutuksistani, matkastani tässä elämässä. You get what you give, so be good! 💗

Lehtijuttu "Rahaa säästöön", nyt Kotivinkissä kaikissa kaupoissa ja kioskeissa! 
Ihanaa maaliskuun jatkoa, kylläpä onkin jaksanut sataa, miltei joka päivä! No, jospa ne aurinkoiset lenkkeily kelit tästä alkaisivat pian. Katsotaan saanko taas seuraavaan juttuun teille hauskan kommelluksen, kerron niitä paljon mieluummin kuin tällaista draamaa! ;)

perjantai 6. maaliskuuta 2020

Kevättä ja kesää kohden

Talvenselkä alkaa onneksi olla taittumassa, vaikka tänä vuonnahan varsinaista talvea ei edes tänne etelään tullut. Valo on kuitenkin lisääntynyt jo kovasti ja varsinkin iltapäivisin tuntuu että päivät ovat taas kirjaimellisesti pidempiä ja ehtii sekä jaksaa tehdä jälleen paljon enemmän asioita. Kesälomakin alkaa jo siintää mielessä :) Ihanaa aikaa! Jonkin asian odottaminen on mielestäni aina miltei yhtä ihanaa kuin se itse "palkinto". Kaikki hyvä on tässä vaiheessa vielä edessäpäin! Kotona nautin auringosta niin paljon kuin pystyn, olen vetänyt kaikki verhot sivuun ja aina kun ehdin oikein istun ottamaan aurinkoa naama suoraan auringonpaisteeseen päin :)


Aiempina vuosina kun oli kunnon talvia kevään merkit olivat selkeämpiä, lumi alkoi sulaa kinoksista ja vesi valui alas ränneistä kattolumien sulaessa. Nyt ei oikein tiedä koska se kevät alkaa.. muuta kuin kalenterista. Ja tietysti siitä kun meteorologit sanovat "termisen kevään" alkaneen. Monena vuonnahan maaliskuukin on ollut täysi talvikuukausi, paljon lunta ja koviakin pakkasia. Mutta oma mittapuuni on tämä päivä, eli syntymäpäiväni: 6.3... siitä alkaa minun kevääni, joka vuosi! :)


Jotain uutta kivaa oli vaan pakko saada kotiin, vaikka kuinka yritän säästää ja välttää muutenkin turhan tavaran hankkimista. Minuun iskee monesti keväällä kauhea värien kaipuu kuten tänäkin keväänä ja varsinkin keltainen on jo pitkään vetänyt puoleensa kuin magneetti, vaikka ei olla vielä edes pääsiäisessä. Löysinkin Citymarketin ALE- laarista nämä ihanat keltaiset kahvikupit 1€ / kpl!! Koska niissä ei ole kahvoja niitä ei ole pakko käyttää kahvin juomiseen, vaan ne ovat monikäyttöisiä. Mietin että jos ostaisin niihin neljä erilaista pikkukaktusta, se voisi olla kivan näköistä. Toinen vaihtoehto on mehikasvit. Mutta onhan ne niin pirteät kahvikuppeinakin... ääh, en osaa päättää! Mutta sehän on positiivinen ongelma :) Tällaiset löydöt ovat paitsi huippuhalpoja, myös monella tapaa hintansa väärti! Myös kirppispostauksessa vinkkaamani kynäpurkki on näillekin hyvä käyttöidea.



Olen joka vuosi perinteisesti ostanut myös itse itselleni jonkin synttärilahjan. Se nyt vaan on totuus että kukaan ei tunne sinua niin hyvin kuin sinä itse. Esimerkkinä tästä, olen jo todella kauan havitellut aitoa vanhaa Hartwallin limukoria ja kun viimein näin sellaisen eräässä Facebook -ryhmässä hintaan 30€ tartuin heti tilaisuuteen! Jos en olisi ollut nopea en olisi saanut tätäkään, näitä ei ole paljoa tarjolla, eikä ainakaan näin hyvään hintaan! :) Olen nähnyt näitä nimittäin myynnissä jopa 80€ hintaan... :o Kori on vuodelta 1966. Huvittavaa että suurin osa naisista toivoo synttärilahjaksi jotain korua, hajuvettä, uutta kännykkää...tms.. mutta minulla top1 listalla on joku ikivanha lautalaatikon rotisko! 😂 Mutta mikäs siinä kun en muutakaan tarvitse! En ole rikas, mutta minulla on kaikki mitä tarvitsen :) Ja jokainen määrittelee itse sen MITÄ tarvitsee... eli olen siis myös hyvin vähään tyytyväinen ihminen.




Mietin että näillä minun vanhoilla esineillähän voisi myös tehdä jonkinlaista bisnestä, nimittäin vuokraamalla niitä... koska mm. elokuviin tarvitaan taustalle kohtauksiin tavaroita jotka ovat aidosti vanhoja, jos on tarkoitus että kohtaus esittää vaikka 60 -lukua tai vielä vanhempaa aikaa. Näitähän ei kaikilla ole? Myös esimerkiksi somisteeksi avattavan ravintolan, kioskin tai kahvilan näyteikkunaan tms.. Aikakausilehtien kuvauksiin, jne... keksin vaikka kuinka paljon käyttökohteita!


Loppuun... tuttuun tapaan hauska juttu, joka on tällä kertaa ihan mahtava! :) Meillä töissä on pyykkipalvelu joka hakee likaiset työvaatteet pesuun. Pyykkimies oli tullut jälleen noutamaan säkkiä jossa vaatteeni on ja kysyi keittiön ovelta: "onko likaisia vaatteita"? Johon sanoin että "joo, pieni hetki". Keittiön ovi jää ikäänkuin kulman taakse, ja pyykkisäkki oli myös siellä taaempana keittiössä. Samaan aikaan keittiössä kanssani oli lastenhoitaja hakemassa ruokakärryä ja lähti viemään oven luokse kärryyn maitopurkkia, jolloin pyykkimies ojensi käden kulman takaa ja huusi YES! Tarttuen miltei hoitajan rintaan!! Oh my God! Rinnan ja kouran väliin jäi ehkä pari senttiä! 😂 Hoitajan paita ja pyykkisäkki olivat saman värisiä ja hän oletti tietenkin minun ojentavan säkkiä kun ei ollut nähnyt ketään muuta keittiössä ja kun hänen kätensä oli valmiiksi tarttuma-asennossa tämä hauska juttu pääsi tapahtumaan, kaikkea sitä voikin sattua! Tulin sitten hoitajan takaa oikean pyykkisäkin kanssa ja ojensin sen miehelle joka lähti hyvin nopeasti naama punaisena säkkeineen 😄 Naurettiin hoitajan kanssa ihan kauheasti, juttu nauratti vielä iltapäivälläkin ja jää varmasti parhaiden muistojeni joukkoon työelämästä yleensäkin, joita sitten eläkkeellä muistelen.. huh....huh!

Tällaista se minun elämäni välillä on, siinä jää Sami Hedberginkin stand up:it toiseksi! :) Arjen hauskuus on parasta... Kannattaa lukea juttuni aina loppuun saakka, koska hauska juttu löytyy aina täältä lopusta, vähän niinkuin kympin uutisten kevennys, sokerina pohjalla :) Ja kaikki hauskat tarinat ovat tosielämäni tapahtumia, jotka ovat oikeasti tapahtuneet, en koskaan sepitä mitään keksittyjä satuja täällä. Jos ei mitään sattumaa ole käynyt, silloin hauska juttu jää valitettavasti pois. Ihanaa maaliskuun jatkoa, on kauheata toisaalta todeta että on JO MAALISKUU, minusta tämä vuosi vasta alkoi! :o Mutta jos ruoskit itseäsi siitä mitä on jäänyt tekemättä tai saavuttamatta vuoden alun aikana, muista:'


                                        Good things take time ;)

maanantai 24. helmikuuta 2020

Millainen sisustustyyli sinulla on?

On kysymys joka minulle esitetään aina toisinaan. Varsinkin uudet ihmiset joille kerron blogistani ovat yleensä eniten kiinnostuneita siitä minkä tyylinen kotini on. Mutta kun minulla ei ole antaa siihen yhtä suoraa vastatusta! ;D Yleisesti ottaen kotini on vaalean sävyinen, harmoninen ja kierrätys sekä luonnonmateriaaleja suosiva. Askartelen, tuunaan ja hankin paljon tavaraa kirppiksiltä ja Kierrätyskeskuksista. Tästä monelle saattaa tulla mielikuva runsaasta, värikkäästä ja tyylittömästä boheemista sekamelskasta, mutta kotini ei ole lainkaan sellainen! Eri sisustustyylejä sen sijaan löytyy vaikka kuinka :) Mutta yritän aina että kaikki kuitenkin sopii kivasti yhteen toinen toistensa kanssa.



Tein vähän aikaa sitten keittiöön lampun ja lintukoristeita jotka edustivat modernia ja industrial tyyliä. Ja viikko sitten ostin erään huonekalun joka taas on rokokoo tyyliä. Totesin että nyt menen kyllä niin tyylistä toiseen että mitäköhän tästä seuraa, olenko nyt ihan hakoteillä sisustuksen suhteen? Mutta sitten aloin miettiä että onko kaiken asunnossa aina pakko olla samaa tyyliä? Mistä olen saanut päähäni sen että samassa kodissa ei voisi olla monia eri tyylejä sulassa sovussa? Että se olisi "väärin sisustettu ja tyylitöntä"? Eikö sisustuksen kanssa voi myös leikitellä ja eikö sen ole tarkoitus kuvastaa myös asujan persoonaa? Ehkä tämä sisustusrajoitteisuus on mm. Suomen kaunein koti ohjelman aiheuttamaa, kun tuomarit joko kehuvat että talon henkeä ja aikakautta on hienosti kunnioitettu, tai että sisustus ei ihan mene tyylillisesti yksiin talon ulkokuoren kanssa. Siis miksi pitäisi mennä?! Täytyy kyllä sanoa että vaikka saisin hankittua sen unelmoimani omakotitalon pk -seudun liepeiltä, oli se sitten 50 tai 70 -lukua, en todellakaan sisustaisi sitä "taloa kunnioittaen", valitettavasti, oli se vaikka kuinka sitten "sisustuksellisesti väärin". Sisustaisin sen omaan tyyliini. Mikä näyttää ja tuntuu hyvältä ja toimii käytännössä.


Täytyy muistaa myös että emme elä enää 50 -lukua ja vaatimukset talon elektroniikalle, valaistukselle ja muille toiminnoille ovat oikeasti merkittävästi muuttuneet. Lisäksi jos miettii remontin yhteydessä myös talon jälleenmyyntiarvoa, suurin osa ostajista haluaa talon joka vastaa tämän päivän vaatimuksia, fiftariharrastajat ovat kuitenkin vähemmistö. Ja kolmanneksi, miksi pitäisi pakottaa itsensä tekemään jotain joka ei tunnu omalta? Pitäähän omassa kodissaan ennenkaikkea viihtyä :) Sen verran täytyy kyllä sanoa että sain tyttäreltäni viime jouluna lahjaksi Vallilan Jaffa verhot ja koska kerään vanhoja kahvipurkkeja ja Cokis tavaraa, niissä on kyllä 50-70  -luvun henkeä ja väriä. Mahdollisesti keittiö olisi siis värikäs :) Mutta ei koko talo!


Tässä näkyy vain pieni osa kokoelmasta :)

Verhot odottavat pussissaan muuttoa uuteen asuntoon...
No niin, takaisin alkuun. Eli millainen sisustustyyli minulla on? En halua pistää sitä mihinkään kategoriaan. Paras kuvaus olisi ehkä rento. Tuo mainitsemani rokokoo huonekalu on pöytä, jota tuunaan hieman, koska se on huonossa kunnossa. Tästä on tulossa oma juttunsa myöhemmin, nuo projektit vievät aina aikaa... Palaan asiaan kun saan pöydän valmiiksi!

Rokokoo kaunokainen odottamassa entisöintiä... 
Miksi mainitsin Jaffa verhojen kohdalla muuttamisen? Koska se minulla on jälleen edessä hyvin pian, heti kun saan tarpeeksi edullisen ja kivan asunnon. Tämä taas johtuu siitä että tyttäreni muutti ensimmäiseen omaan kotiinsa pari viikkoa sitten :) Se oli suurin elämänmuutos jonka olen kokenut aikoihin. Kaikki on mennyt kuitenkin hyvin, ekan viikon ajan olin vähän hukassa kun oli niin yksinäistä kotona, mutta kyllä se tästä. Olin jo aiemmin suunnitellut että kun jään "sitten joskus" yksin ostan koiran kaveriksi. Mutta sekin on iso päätös, eikä minulla olisi nyt aikaa kouluttaa koiraa, kesä olisi parempi hankinta aika pennulle. Ja pitäisi saada mielellään asunto jossa on oma piha. Asun nyt yksin kalliissa kolmiossa, joten ei tässä viitsisi kovin kauaa turhaan maksaa tyhjistä huoneista. Tavoite on saada asunto, joka on 200€ halvempi / kk kuin tämä, jolloin saan 5kk aikana säästöön 1000€! :) Se on jo iso raha! Ja voitte laskea siitä miten paljon saan kasaan tuohon tahtiin jo parin -kolmen vuoden aikana. Lopullinen tavoitehan minulla on siis oma asunto sitten kun saan tarpeeksi säästöjä.


Kerrankin voin ajatella MITÄ MINÄ ITSE HALUAN! Koko elämäni olen muuttanut ensin vanhempien mukana, lapseni koulujen mukaan, työpaikkojeni mukaan, parisuhteiden takia jne.. mutta nyt saan ihan vapaasti päättää missä haluan asua 💗 jännää ja ihanaa! Tuntuu niinkuin olisin taas 20 vuotias ;D peili on vaan eri mieltä.... Ja toinen juttu on se että saan päättää täysin yksin mitä haluan syödä. Voin esimerkiksi tehdä rakastamaani kaalilaatikkoa, ilman että joku kysyy: "kauhea haju, eikö ole mitään muuta ruokaa"? :) Tämä olkoon postaukseni hauska juttu..!

Kivaa viikon jatkoa, kohta on maaliskuu! Maaliskuussa on synttärini ja Kotivinkin juttu jossa olen mukana on viimein kaupoissa... kyllä sen tekeminen olikin yllättävän pitkäkestoinen projekti, sekin jännittää! Huh! Tänään oli mahtava ilma, ihana auringonpaiste ja minusta jo ihan täysi "kevät päivä". Loppuun kuva viime kesän orvokeista... kyllä sitä kesää onkin jo ollut ikävä!