Tähän aikaan vuodesta minut yleensä valtaa pieni stressi ja riittämättömyyden tunne, eikä tämä vuosi tee poikkeusta! Tuntuu että kaikki muut askartelevat toinen toistaan ihanimpia kransseja ja muita koristeita, heidän joulunsa on jo hyvin pitkälle koristeltu ja itse tehdyt hillot, keksit ja muut taidokkaat lahjat odottavat jo saajojaan sievissä pikku purnukoissa. ÄÄH..! Voitte varmasti moni samaistua tähän? Joulu on kaikista juhlista muutenkin se kaikkein perinteikkäin, johon liittyy eniten odotuksia ja vaatimuksia. Joulukoristeet olen sentään hakenut jo kellarista ja kuusi on laitettu. Tosin tuntuu että tässäkin olin mattimyöhäinen, kun nykyään joulun laitto tuntuu alkavan aina vain aiemmin ja aiemmin.. Suunnittelin kyllä omena-vaniljahillon tekemistä syksyllä, kun omena aika oli meneillään, mutta eihän sitä silloin osaa vielä joulua ajatella. Tai en minä ainakaan. Elän niin hetkessä muutenkin.
Miksi sitten välitän siitä mitä muut tekevät? Koska sisustusbloggaajana sitä haluaisi antaa mahtavia vinkkejä lukijoilleen ja koen olevani vähän niinkuin velvoitettu tekemään jotain jouluista, nyt kun on sen aika. Mutta sori, nyt ei vaan lähde! Pää on tyhjä, sitäpaitsi tuntuu myös että kaikki on jo tehty. Polkupyörää ei voi keksiä uudelleen! Katsoin toissa viikonloppuna Strömsötä, jossa oli kerrankin jotain uutta, idea joulupallojen sahaamisesta halki ja lisäämisestä sisälle koristeita ja maalia ym.. Se oli kiva idea, soimasin itseäni etten ole tullut mokomaa keksineeksi! Vielä enemmän harmittaa, kun minulla olisi kyllä aikaa tehdä vaikka mitä, kun pääsen töistä aikaisin arkisin, enkä tee viikonloppu töitäkään. Mutta ei ihminen voi revetä joka paikkaan. Eikä tarvitsekaan. Olen muutenkin viime aikoina välttänyt liiallista tavaran ostamista ja askartelua, vaikka se kivaa onkin. Itse asiassa tämä loppuvuosi on ollut minulla aikalailla tavaran karsimista, olen saanut myytyä ihan hyvin kaikenlaista. Joten miksi haluaisin lisää roinaa tilalle? Mieluummin rahaa. Jonkinlainen joulukranssi on kyllä suunnitelmissa, siihen olen jo saanut monenlaisia aineksia kasaan, itse kranssipohja puuttuu, mutta senkin voin tehdä itse vaikka sanomalehtipaperista ja teipistä. Jospa sen saisin ensi viikolla aikaiseksi... Niin, jos. En lupaa mitään. Mitään hyvää ei saa aikaiseksi pakottamalla.
|
Syyshortensioissa on edelleen karua herkkyyttä.. |
Paineet tehdä kaikkea ja ehtiä, tulevat kyllä myös ulkopuolelta. Instagramia kohtaan minulla on tullut suorastaan viha! Minullakin on siis tili siellä, mutta aina kun katson kuvia sieltä, ärsyynnyn. Kaikki on niin täydellistä, tai siis annetaan ymmärtää että on. Tiedän ettei ole. Mutta se turhamaisuus ja pinnallisuus saa minut ihan raivon partaalle. Ihmiset yrittävät päteä kuvillaan. Mitä ihmeen väliä sillä on montako seuraajaa sinulla on?!? Ymmärrän sen jos ihminen on julkkis ja hänellä on virallinen fanisivu. Tottakai vaikka jollain Cheekillä on paljon seuraajia. Mutta kaikenmaailman bimbot, jotka kuvittelevat olevansa "jotain", kun heillä on niin ja niin monta seuraajaa, saavat karvat pystyyn. Käsitys ihmisyydestä, kauneudesta ja menestyksestä on nykyään jotain ihan utopiaa. Juuri kukaan ei yllä noihin normeihin. En sitäpaitsi edes ymmärrä miten ihmiset tykkäävät niin samankaltaisesta vaaleasta hötöstä? Kaikki sisustuskuvat Instagramissa on tehty kuin samalla kaavalla. Vaaleaa, lyhtyjä, kynttilöitä, rahi, valoverhot, talja.. ja tuhansia tykkäyksiä! Minusta ei mitään kovin persoonallista. Harvoin tulee eteen sellaista kuvaa, johon voisin aidosti todeta: WAU! Kuvaa, josta saisi jotain uutta inspiraatioita. Luontokuvien osalta kyllä tulee, mutta sisustuskuvien ei. Toivon että mukaan alkaisi tulla erilaisia ideoita ja persoonallisempaa otetta, muotoja, kuvioita ja värejä! Kuvat joihin viittasin esimerkissäni, ovat kansainvälisiä, eli sama vaalean haalea trendi on näköjään edelleen joka puolella in... ei pelkästään suomessa.
|
Joulukaktus kukkii :) |
Duudsonien Jarno Laasala avautui juuri samasta aiheesta, riittämättömyyden tunteesta. Hänellä toki paineet ovat vielä ihan eri tasoa. Hollywoodissa taistelu menestyksestä on täysin erilaista kuin täällä pienessä suomessa. Hänenkin pitäisi miettiä miten paljon ON JO saavuttanut elämässään. Enemmän kuin moni muu tavallinen pulliainen! Mutta kuka tahansa voi kokea riittämättömyyden tunnetta. Vaikka kotiäiti, jolla on monta lasta. Jokainen lapsi pitäisi huomioida arjessa, kuunnella ja kasvattaa. Jos yksi saa uudet vaatteet, muut pahoittavat mielensä. Mutta rahaa ei ole uusia kaikkien vaatteita kerralla. Tosin tässäkin piilee positiivinen opetus, raha ei kasva puussa, joten lapset varmasti oppivat arvostamaan kaikkea saamaansa, josta on hyötyä aikuisena. Heistä kasvaa tolkun ihmisiä :)
Myös jokaisen kyky sietää paineita ja vaatimuksia on erilainen. Minulla itseasiassa hyvä, olen niin monissa liemissä keitetty, etten heti keksi asiaa, josta en pääsisi yli. Ja huumori! Se on elämässä tärkeää!! Ilman koko homman heittämistä vitsiksi, ei välillä pärjäisi. Kuten Juice lauloi: " ei elämästä selviä hengissä". Täytyy vain elää parhaalla mahdollisella tavalla nyt, olla armollinen itselleen ja sanoa: hyvin sä vedät! Yleensä se riittämättömyyden tunne onkin vain omassa päässä, ulkopuolisten silmissä ehdimmekin tehdä vaikka mitä!
|
Merta ei ole lähelläni, joten oja saa välttää.. ;) |
Toisaalta jos mitään ei yritä, ei mitään saakaan. Omat kiireeni ovat pitkälti itseaiheutettuja. On hassua että kivat ja mieleisetkin asiatkin voivat tuoda stressiä ja paineita. Kuten sisustuskurssi. Tai bloggaaminen. Mutta samalla saan kaksin verroin takaisin :) Kun olen kuitenkin jonkin verran kunnianhimoinen, haluan onnistua ja jakaa kivoja asioita muillekin. Välillä vaan kun ei ole sitä aikaa tai ideaa, tulee vaan se turhautuminen ja mieleen että "miksi teen tätä"? Mutta lopettaja ja luovuttaja en ole ollut koskaan. Pieni hiljainen tauko on välillä paikallaan, eikä kiireessä muutenkaan luovuus kuki. Jos asuisin lähellä merta, kävisin joka päivä kävelemässä sen rannoilla ja katsomassa aavaa... meri on minulla niin rakas elementti 💗 rentoudun heti meren äärellä, esimerkiksi peltomaisema ei tee samaa vaikutusta. Mutta ainakin toistaiseksi ollaan täällä "väärällä puolella espoota". Jokatapauksessa joulun pyhinä saan akkuni ladattua, ehdin oikeasti katsoa ympärilleni, nauttia kodista, miettiä avoimin mielin mitä tarvitsen sinne ja miten sen toteuttaisin. Kun aivot saavat tauon arjen haasteista, sieltä ne ideat ja oivallukset varmasti taas syntyvät. Ei ainakaan selaamalla nettiä tai katsomalla niitä muiden viimeisen päälle kiilloitettuja kuvia Instagramista tai Facebookista.. :)
Eli toivon kaikille ihania joulun pyhiä, iloista mieltä, armollisuutta ja taukoa somesta... koska se tekee useimmille meistä varmasti hyvää! Ollaan oikeasti läsnä ja unohdetaan kaikenmaailman ulkopuolelta tulevat ärsykkeet! ;) The answers are in the silence.... Palaan kyllä vielä tänne ennen joulua sen mahdollisen kranssin sekä jouluspeciaalin muodossa ;)
Ja tähän loppuun selvennökseksi, ettei tule väärinkäsityksiä: tämä postaus EI LIITY MITENKÄÄN TYÖHÖNI, EN OLE LOPPUUNPALANUT TAI KÄRSI BURN OUTISTA!! Riittämättömyyden tunteet liittyvät ainoastaan harrastuksiini, kuten juuri sisustamiseen ja bloggaamiseen sekä kaikkein eniten jouluun :) Mietin ensin otsikoksi joulustressiä, mutta koska bloggaaminenkin aiheuttaa välillä stressiä, yleinen riittämättömyyden tunne kuvaa paremmin pointtiani. Tällainen selvennös, koska nykyään tuohon someen liittyen tyypillistä on myös se, että ihmiset vääntävät tahallaan väärin kaikki mitä lukevat, eivätkä edes halua ymmärtää. Isosta jutusta poimitaan yksi sana tai lause, joka antaa sellaisenaan ihan eri kuvan... mutta minulla on fiksuja lukijoita, joten uskon että osaatte myös tulkita tekstiä kuten kuuluukin, kuulemiin! t. Kristiina :)