Translate

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Less is more

Nautin joka vuosi siitä kun saan laittaa joulukoristeet esille, mutta vielä enemmän nautin siitä kun saan ottaa ne pois! Ei tarvita mitään Konmari oppeja tajuamaan että liika on liikaa. Ei ikäänkuin tiedä mihin katsoa, kun joka pöydänkulma, seinä ja jopa ikkunat roikkuvat täynnä tavaraa! Muistan miten aina teini-ikäisenä kirjoituspöydälle kerääntyi kaikenmaailman rojua, kumeja, kyniä, monisteita, joskus juomalaseja tai astioita kun oli syönyt jotain. Cd -levyjä, Suosikki lehtiä, hiuspampuloita ja harja, varsinainen sekamelska! Silloin tuntui ettei opinnotkaan oikein sujuneet, mutta kun siivosin pöydän ja laitoin tavarat järjestykseen, ajatuskin kirkastui! Sama siivouksen ja tavaran karsimisen tarve tulee yleensä aina joulun jälkeen, ja muutenkin keväällä.



Iltasanomissa oli vähän aikaa sitten juttu tavaroista jotka ovat tyystin kadonneet Suomalaisista kodeista. Minäkin tulin vihdoin siihen tulokseen että hävitän itsekin yhden listalla olleista tavaroista. Nimittäin cd -levytelineen. Kuuntelen musiikkia kyllä joka päivä, mutta yleensä radiosta tai Spotyfista. On minulla vielä cd-levyjäkin, mutta vain muutama, ja ne voin säilyttää kirjahyllyssä tai jossain laatikossa, en tarvitse siihen isoa, tilaa vievää  ja painavaa telinettä. Mietin kyllä voisiko telineestä tuunata jotain, mutta en keksinyt mitään. Eli vaikka yleensä pyrin kierrättämään, totesin että tuon vien nyt kyllä ihan vain metallinkeräyslaatikkoon. On ihana saada tilaa ja avaruutta tilalle! Hassua että ihminen nauttii tyhjyydestä, jonka saa pyytämättäkin. Tarkoitan että tuossa asiassa rikas ja köyhä ovat ihan yhtä "varakkaita"..!



Kävin läpi myös vaatteitani, astioita ja kirjoja. Osaa niistä aion yrittää myydä nettikirppiksellä, mutta voi olla että jäävät käsiin, ihan sama mitä pyytää. Vaikka pyytäisin 0,50€ / kpl, ketään ei kiinnosta, mutta auta armias jos laitat ilmaiseksi jakoon, heti on pitkä jono! Sekin on muuten ok, kun tavarani ei ole mitään kallista merkkikamaa, mutta en halua vieraita ihmisiä meille kuikuilemaan, kaiken lisäksi ihmiset ovat välillä ihan mahdottomia veivaajia: "käykö huomenna, sanon ok" vähän ajan päästä: "käykö sittenkin ylihuomenna" "tulen sittenkin aamupäivällä eikä iltapäivällä... ja lopulta: "en otakaan sitä"..saat itsellesi ongelmia tavarasta josta et saa edes yhtään rahaa! Siksi perinteinen kirppari on paras, tavara on edessäsi, ota tai jätä. On kiva kun näkee nyt selkeästi mitä kaapissa on...




Tällä hetkellä minulla ei ole mitään hinkua hankkia uusia sisustus tavaroita, ainoa oikeasti uusittava esine olisi olohuoneen matto. Mutta ei sekään pakollinen ole, parketti on vaan niin kova, kylmä ja liukas ilman mattoa, että edellistäkään ei viitsi hävittää jollei ole uutta tilalle. En ole varma minkälaiseen päädyn, koska olin ajatellut alunperin hankkia Ikean musta-valkokuviollisen maton, mutta aloin miettiä että ehkä se on liian hallitseva voimakkaine kuvioineen, ja menee tietenkin pois muodista juuri kun saan sen lattialle! Se sopisi kyllä meidän mustaan nahkasohvaan..
Peräänkuulutin väriä ennen joulua, joten ruokapöydälle laitoin turkoosit tabletit ja kynttilän. Piristää kyllä vaihteeksi! Syksy meni mielestäni tosi nopeasti, ja niin näyttää alkavan mennä tämä kevätkin. Koska rakastan kesää, se on hyvä juttu! Muutamia kivoja etappeja on tässä keväänkin varrella vielä, mm. venemessut, ja pääsiäisen pieni "loma" töistä.


keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sisustaminen ammatiksi?

Tätä varmasti on edes joskus miettinyt moni kauniita esineitä ja sisustamista rakastava. Miksi en tee tästä ammattia? Minäkin olen siinä vaiheessa elämääni ja uraani, että jos aikoo vaihtaa alaa, se täytyy tehdä viimeistään nyt. Valitettavasti työnsaanti hankaloituu kovasti nykyisin jo 40 ikävuoden jälkeen, ( mitä en käsitä ollenkaan ), että olisi aika pistää töpinäksi. Mielestäni yli 40 -vuotiailla on jo upea määrä monipuolista työkokemusta ja elämänkokemusta, lapset ovat jo isoja, tai päätös olla hankkimatta lapsia on vahvistunut. He ovat mitä luotettavimpia työntekijöitä, ja vielä sitä sukupolvea, jotka eivät jää kotiin jokaisesta vatsanpurusta ja päänsärystä. Anteeksi nyt vaan nuoriso... ;)


Niin, jos nyt siis vaihtaisin alaa, haluaisin sisustuksen pariin. Mutta mikä minun ammatti nimikkeeni tulisi sitten olemaan, se taas onkin hankalampi juttu! Olen huono matematiikassa, ja sisustus-suunnittelijoiden pitää kuitenkin laskea pinta aloja, materiaalien riittävyyttä, painavuutta, tilavuuksia, ym.voisin kuvitella? Menisikö harrastuksesta maku, kun mukaan tulisi laskemista ja suunnittelua, aikatauluja, esim.julkisten tilojen suunnittelussa, kuolisiko luovuuteni ja spontaani ilo oivalluksista?



No, sitten on tutkinto, joka on sisustaja-verhoilija nimellä. Sekään ei oikein käy, koska en ole niin näppärä käsistäni, enkä kiinnostunut huonekalujen verhoilusta tai historiasta. Sitten on stylisti, mutta niitä kouluttaa vain yksi yksityinen koulu Helsingissä, Helsinki Design School, ja opinnot joutuu maksamaan täysin itse. Tutkinnon suorittaminen maksaa tuhansia. Ja olisiko heille töitä? En tiedä edes muita stylisteja kuin Teuvo Loman. Kaikissa isoissa ammattikouluissa on myös Artesaani linjat, joista voi valita käsityön, viher-rakentamisen, metalli -tai puutyön. Erittäin kiehtova olisi myös sisustustoimittajan työ. Tykkään kirjoittaa muuten,  ja ottaa selvää asioista, mutta en ole nopea siinä, en osaa kymmensormijärjestelmää, ja en myöskään ole niin sosisaalinen, että kokisin oloni kotoisaksi jatkuvasti uusia vieraita ihmisiä tavatessani ja heitä haastatellessani. Lisäksi pitäisi osata valokuvata! Vaikka en mielestäni ihan kehno olekaan...



Paras vaihtoehto jonka koulutuksen osalta löysin, on HEO Helsingin Kalliossa. Siellä voi avoimessa yliopistossa opiskella sisustussuunnittelua. Tutkinto kestää vuoden verran. Ei maksa tuhansia, ja opintoihin voi hakea Kelan tukia. Opiskelija saa maksuttoman aterian myös joka päivä. Lisäksi opiskelu tapahtuu iltaisin eli onnistuisi jotenkin työn ohella, jos jaksaa... :) Mutta työtähän tuo ei takaa, moni on opiskellut avoimessa yliopistossa vaikka mitä, ja siitä on jäänyt lähinnä vain merkintä papereihin, että olet opiskellut..onpa hienoa, mutta that`s it.

Eli vaikuttaa että minulle ei loydy sopivaa ammattia sisustuksen parista, ainakaan enää tämän ikäisenä. Muotoilija ja designeri ovat aloja, joissa vaaditaan todellista taiteen lahjaa, usein tuo ammatti kulkee suvuittain, Sen verran olen taiteilija sukua, että äitini puolelta olemme sukua taidemaalari Pekka Haloselle.



Törmäsin sattumalta tällaiseen työpaikkaan, joka kuulostaa kyllä aika epämääräiseltä, Asuntostailaaja Forenomille:

https://duunitori.fi/tyopaikat/tyo/barona-asuntostailaaja-espoo-sbsar-3162243

Varsinainen sillisalaatti! Yhden työntekijän pitäisi olla siivooja, valokuvaaja, huoltomies, markkinointi ihminen, sisustaja, kalustaja ja stailaaja! Palkkaa ei kerrota, mutta se menee tietysti sen siivoojan taulukon mukaan... Ei tarvita kokemusta, innokkuus riittää, joka tietenkin houkuttelee, jos tätä kautta avautuisi ovi sisustusmaailmaan, mutta kyllä luulen että tuon työpaikan yhteydessä ei saisi käyttää sanaa "stailaaja", jos kyse on lähinnä siivoojan työstä. Haku päättyy 13.1.2017, eli jos kiinnostaa, ottakaa yhteyttä. Itse en aio ottaa. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen työhöni! :)


Ainahan sitä voi silti unelmoida! Ainoa järkevä ratkaisu olisi yhdistää nykyinen ammattini ja sisustus, ja avata kahvila, jonka yhteydessä olisi pieni sisustus ja lahjatavarapuoti. Pääpaino ja varsinainen elinkeinoni olisi se kahvilatoiminta, mutta jos joku ostaisi samalla kotiin mukaan vaikka kynttilän, servettejä ja lyhdyn, ne olisivat lisätuloa. Koska en haluaisi ( eikä olisi varaa ) maksaa vuokraa liikehuoneistosta, minun pitäisi asua jossain maatilalla tai kartanolla, jotta voisin harjoittaa liiketoimintaa omissa tiloissani. Ei taitaisi lyödä leiville tuokaan, talvella maaseutu on sitäpaitsi kuollut, kun nykyään meinaa olla jo kesälläkin! Eli kaikenhuipuksi sen maatilan tai kartanon tulisi sijaita vielä jotenkin "ihmisten ilmoilla", kuten Hyvinkäällä, Porvoossa tai vaikka Lohjalla.

Toivottavasti tuo linkki työhakemukseen toimii, kun en ole mikään It -asiantuntija... Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Luulen että vien Eurojackpotin perjantaiksi, jos vaikka kävisi niin että ei tarvitsisi tehdä töitä enää laisinkaan ja voisi toteuttaa unelmiaan ilman taloudellista painetta!


sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Tervetuloa mahtava vuosi 2017!

Moni muistelee nyt Blogissaan mennyttä vuotta, sen kohokohtia ja parhaita paloja. Minä katson mieluummin eteenpäin, kuten yleensäkin elämässä. Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, vai mitenkä se meni :) Vuosi 2016 ei ollut minulle mitenkään erityisen hyvä tai loistava vuosi. Töissä oli paljon muutoksia johon en itse voinut vaikuttaa, ja vaikka tiesin niiden olevan väliaikaisia, oli ne silti käytävä läpi, ja ne veivät veronsa. Tyypilliseen tapaan tingin taas omasta hyvinvoinnistani mutta hoidin kyllä kaikki muut asiat ja ihmiset ympärilläni! Tämä vuosi 2017, onkin omistettu minulle. En halua olla itsekäs, tai narsisti, mutta ajattelemisen aihetta antaa mm. se, että tyttäreni täyttää ensi syksynä 18 -vuotta, eli aikuistuu. Ehkä saan siis viimein ihan "luvan kanssa" ollakin jo vähän itsekäs... :)




Viime vuonna ( hassua sanoa näin, kun se oli vasta eilen ), tuntuu että ponnistelin muutenkin kovasti monen asian ja unelman eteen, saamatta kuitenkaan aikaiseksi mitään! Mutta niinhän se on että joskus, ( itse asiassa kokoajan ) asiat menevät erilailla kun itse haluaisi. Uuden vuoden aikaan pääni on aina pullollaan uusia unelmia ja suunnitelmia. Varsinaisten uudenvuoden lupausten tai "to do -listojen" tekoon en kyllä ala, koska olen huomannut että ne eivät toimi kohdallani. Listasta tulee ikäänkuin työ, ja alan kapinoida. "voi, tuokin on vielä tekemättä..", miksi mun pitää, en varmana tee, antaa olla! ( siis asiat ovat niin suuria että niitä ei tehdä päivässä, eikä edes parissa, kuten laihdutus ). Eli olen todennut että parasta on tehdä mitä pystyy, ja tarttua hetkeen.


Yksi asia jota voin luvata jatkavani ja joka toi minulle iloa viime vuonna kaiken stressin keskellä, oli tämä Blogi! I love my home on minulle tärkeä henkireikä ja harrastus. Tykkään tehdä asetelmia, käyttää luonnon materiaaleja, valokuvata, kirjoittaa ja oppia samalla itsekin kokoajan lisää kauniista sisustamisesta ja tyyleistä. Diy -projektit ovat palkitsevia, ja edullinen sisustus on edelleen se tärkein kriteerini, mutta edulliseksi tulee myös sijoittaa klassikoihin mieluummin kuin ostaa kasoittain krääsää. Eli myös Suomalainen design on asia jota haluan hankkia ja kerätä pikkuhiljaa.


Kävin välipäivinä Hyvinkäällä Willan kirppiksellä, joka sijaitsee vanhan villatehtaan halleissa. Kirppiksen yhteydessä on myös Säästökarit niminen liike, jossa myydään edullista uutta tavaraa. Aah, rakastan kaikkia vanhoja historiallisia rakennuksia, onneksi noita ei ole purettu  ja ne ovat edelleen käytössä! Löysin sisustus tarroja 2€ / kpl ja tavaroita jotka sopivat Blogiini kuin nenä päähän! Nimittäin Säästökarien puolella oli myynnissä paljon I love my home tuotteita! Pakkohan niitä oli ostaa... ostin pari kahvimukia, kynttilälyhdyn ja puisen tarjottimen. Hinnat olivat tosiaan halpoja, mukit: 1,95€ / kpl, tarjotin: 6,95€ ja lasilyhty: 4,95€. Myynnissä oli myös antiikkia ja mm. kahvipurkkeja, mutta en ostanut koska hinnat olivat niissä aika suolaisia. Eli jos kaipaat uusia seikkailuita ja vanhat kulmat tympii, hyppää junaan ja tutustu Hyvinkään tarjontaan! En käynyt varsinaisessa Willa -kauppakeskuksessa, mutta siellä on siis kaikkea mitä saattaa kaivata. Keskustassa on myös toinen hyvä kirppari: Tingi ja Tongi. Juna-asemalta pääsee helposti kävellen molempiin paikkoihin.





Tingi ja Tongi myymälässä oli muuten paljon Suomalaista lasia edullisesti, mm. Humppilan, Kaj Blomqvistin ja Sagaformin tuotteita. Oli kiva kierrellä ja katsella, ja vaikka jouluna on mennytkin paljon rahaa, noissa paikoissa pikku rahallakin voi jo tehdä löytöjä. Yhdistämällä tuohon reissuun lounaan vaikkapa jossain keskustan ravintolassa, tai Willan kahvilassa, saa aikaiseksi ihan pienen kaupunki "loman". Tällainen kirpputorikatsaus tällä kertaa, tulossa juttua kevään uutuuksista seuraavassa postauksessa, ainakin Jotexilla oli jo kaikkea ihanaa... no, ei vielä siitä sen enempää! Toivon kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja positiivista vuotta 2017! Let good things happen to us!





                                           2017