Muumiastiat ovat aika persoonattomia, koska niitä on lähes jokaisella. Oma tyttäreni on myös syönyt näistä, ja nyt ne ovat vitriinissä odottamassa mahdollista seuraavaa käyttäjää. Toinen juttu joka monelle on myös tärkeä, on lasten itse tekemät tavarat ja piirustukset. En tarkoita että joka ikinen töherrys pitäisi säästää ja kehystää, mutta jotkut tekeleet ovat ihan erityisiä. Tyttäreni on hyvä puutöissä ja on tehnyt monenlaista, mm. metallitöissä lusikka uistimen. Paras ja käytännöllisin on kuitenkin pikku jakkara, jonka olen pitänyt eteisessä kenkien solmimista varten. Kävisihän se vaikka lehmien lypsämiseenkin :) Se on myös sellaisenaankin ihan kiva sisustusesine. Yhdessä all time favorite lempileffoistani, Ben Stillerin Asuntoloukussa ( Duplex ), Nancy eli Stillerin tyttöystävä hankkii takan eteen pikku jakkaran koristeeksi, ja Ben ihmettelee onko se Hobitteille kun on niin matala! Hauska leffa. Kannattaa katsoa jos pitää komedioista! Tuntuu muutenkin että telkkarista tulee koko ajan samat leffat uudelleen ja uudelleen... Da Vinci Koodi ym.. mutta en edes muista koska tämä olisi tullut. Sama vika kun radio kanavilla, muuta musiikkia ei ole heille olemassa kuin se mikä on nyt in... niinpä niin. Samat biisit jatkuvana soittolistana. Ja maailmahan on musiikkia täynnä!
Tietysti sitä on tullut hankittua aikuisena itsekin yhtä sun toista. Ja löydettyä! Lempitablettini, jotka minulla on usein pöydässä ja juttujeni kuvienkin pohjana, ovat nämä Beiget sanoja sisältävät yksilöt jotka löysin taloyhtiömme kierrätys -hyllystä. Ne ovat niin ajattomat, neutraalit väriltään ja helppo pestä koneessa kun ovat puuvillaa. Eivät mene miksikään! Tulen kuluttamaan ne varmasti puhki...
Vanhimpia esineitäni on maljakko joka on myös toiselta mummoltani, jälleen täytyy sanoa että Huutokauppakeisarin on turha innostua, arvo on varmasti ihan mitätön, mutta kaunis vaasi on kuin mikä, ja tosiaan vanha. Sitä olen kantanut mukanani muutosta toiseen, en juurikaan ole sitä raaskinut kuitenkaan käyttää. Kävin muuten viime sunnuntaina Hietalahden kirppiksellä ja siinä odottaessani ratikkaa Stockmannin edessä katselin miten yksityiskohtainen ja pikkutarkka, viimeiseen ikkunan pokaan saakka koristeellinen se rakennus on. Miten siihen aikaan on nähty vaivaa, ja käytetty aikaa kauniiden talojen rakentamiseen! Nykyään vaan pistetään betoni elementit päällekkäin ja hintalappu päälle. Kaiken huipuksi rakennuksen todetaan pian olevan homeessa.. :/ Surullista. Historia kunniaan!
Kaikenlaista tavaraa on maailma pullollaan. Mutta merkitseekö se mitään ilman muistoja, historiaa ja tarinoita? Olisin halunnut tähän juttuun vielä mukaan rakkaimman lapsuuden pehmoleluni Timo tiikerin, mutta en löytänyt sitä mistään. Toivottavasti se on tallella! Lisään kuvan myöhemmin jos sen jostain löydän. Monesti jonkun tavaran "arvon" tajuaa vasta vuosien päästä. Vitsi tähän liittyy hienoja muistoja! Tai kun niitä ei kerta kaikkiaan saa enää mistään, vaikka ennen olivat arkipäiväisiä.
Kesä on jo ovella...
