Suomen kaunein koti

Vai Suomen kallein koti..? Tulee välillä mieleen kun katselee sarjassa esiteltyjä viimeisen päälle remontoituja ja sisustettuja asuntoja. Niin, tuo jo monta vuotta tv: ssä pyörinyt Suomalaisia koteja esittelevä sarja alkoi jälleen! Täytyy siis heittää ilmaan ensinnäkin muutamia kysymyksiä... mikä on kaunista? Ja onko tosiaan kyseessä KOKO Suomen kaunein asunto? Ei välttämättä. Jos sen päättää alussa kolme ihmistä, ja sen jälkeen vain jatkoon päässeistä asunnoista yleisö valitsee voittajan, se ei ole varmasti kaikkien mielestä kaunein, ja monta kaunista jää rannalle. Puhumattakaan niistä jotka eivät edes koskaan päässeet televisioon saakka. Ja mitä kukin nyt yleensä pitää kauniina, kuten sanotaan: "kauneus on katsojan silmässä". Viimeisimmässä jaksossa esiteltiin persoonallisia koteja. Täytyy kyllä sanoa että vaikka kaikki kodit olivat tietysti ihan hienoja, mikään niistä ei miellyttänyt minun silmääni niin paljon että olisin antanut yhtä hyviä pisteitä kuin tuomarit. Mielestäni he olivat kyllä yllättävän avokätisiä! Jos nämä olivat kympin koteja, minkälainen on sitten koti joka on 7? Täytyy olla joku "juju", sellaista joka tekee kyseisestä asunnosta erityisen kauniin. Wau, jäi minulta kyllä sanomatta vielä toistaiseksi. Tässä omia mietteitäni...

Haluan korostaa että nämä ovat MAKUASIOITA, ja puhun vain omasta puolestani, mutta esimerkiksi ensimmäisen talon boheemi tyyli saisi minut levottomaksi. Kaikkialla oli kasveja, kirjoja, huonekaluja, tauluja, eri värejä ja ne portaat, ei "minun kuppi teetä". Pidän avarasta, puhtaasta, modernista, mieluummin jopa askeettisesta sisustuksesta, kuin rönsyilevästä. Mutta tietysti täytyy sanoa että oli rohkeaa käyttää hyödyksi vanhan talon kuluneisuutta, koska toisaalta eihän sitä ajan patinaa saa edes rahalla vaikka haluaisi. Ja makuuhuoneen taulu, sekä sen värejä myötäilevä kokonaisuus oli upea.  Pisteitä olisin antanut kuitenkin vain 7.

Toisessa kohteessa Espoon Olarissa minua häiritsi jo ensinnäkin ympäristö. Vaikka asunto oli sisältä ihan kiva, ja takka on harvinaista kerrostaloasunnolle, en pääse yli siitä että se sijaitsee vanhassa lähiössä. Olarissa kerrostalot ovat samankaltaisia, niin kaupungin vuokra-asunnot kuin omistusasunnotkin. Peruspalvelut löytyvät, mutta Olarissa ei ole mitään erityistä. Miettikää miten tätä voi esimerkiksi ikinä verrata aiemmin esiteltyyn upeasti sisustettuun ja remontoituun vanhaan kansakouluun joka sijaitsi meren rannalla Paraisilla? Jos asunnon ympärillä on kaunis puutarha, meri, järvi tai vaikka joki, lasken sen kyllä kyseisen asunnon kauneuteen mukaan. Kyllähän se ympäristökin vaikuttaa. Tai minuun ainakin. Toki Suomen kaunein piha ohjelma on erikseen, mutta esimerkiksi asuntoa ostaessa moni saattaa ihastua nimenomaan pihaan, vaikka asunto vaatisi valtavan remontin. Tämän asunnon sisäpuoli oli aika tavanomainen itseasiassa. Toki avara mistä pidin, mutta perus harmaa sohva ja pari värikästä taulua seinällä ei tee juuri tästä vielä Suomen kaikkein kauneinta kotia. Pisteitä olisin antanut tällekin 7.

Viimeinen oli 60 -luvun rivitalo Espoon Niittykummussa. Ei minun makuuni sekään. Liian vahvasti tuotu sen ajan vanha tyyli esille, pitää todella rakastaa puuta ja sen ajan huonekalujen designia. Jos ei rakasta, tulee juuri sellainen fiilis mitä perheen äiti halusi välttää, että on museossa. Lastenhuone oli suorastaan "ratkiriemukas". Kuten yksi tuomareista hyvin kiteytti: "lapset varmaan tykkää"... Pihaa ei näytetty ollenkaan, mitä ihmettelin kun heillä ilmeisesti jonkin verran sitäkin oli. Alakerran puuseinä oli jännä, mutta liian dramaattinen ehkä pidemmän päälle, punaisen sohvan kera se sai tilasta rauhallisen sijaan peremminkin levottoman, vähän kuin julkisen tilan. Tuollaisen aulan voisi kuvitella näkevänsä jossain vakuutusyhtiössä. Varmasti heille ihana ja täydellinen koti, mutta pisteitä olisin antanut tälle vain 8, ja silti 8 enkä 7 koska asunnossa oli puitteet ja mahdollisuuksia vaikka mihin.

Eli kolme asuntoa, jotka kaikki saivat hyvät pisteet. Kaikissa asunnoissa oli jotain hyvää ja ne olivat myös erilaisia keskenään. Jatkoon meni juuri tämä viimeisin Niittykummun asunto. Mutta Suomen kaunein...? Hmm... Saa nähdä millaisia on tulossa seuraavissa jaksoissa. Tulin siihen johtopäätökseen että jokaisen ihmisen asunto voi olla Suomen kaunein koti, ainakin hänelle itselleen. Riippuu ihan mitä arvostaa ja pitää kauniina. Siksi sarjan nimi onkin mielestäni vähän harhaanjohtava, ja sen voisi muotoilla uudelleen. Ehkä Suomen viihtyisin koti? Suomen kodikkain koti? Suomen mukavin koti? Tietysti valinta Suomen kauneimmaksi kodiksi on sen "tittelin" saajalle hieno palkinto, mutta kaikkia ei voi mitenkään miellyttää. Tuomarit arvioivat kohteita tietysti oman maun lisäksi myös ammatti silmällä ja ymmärtävät jotain myös remontoinnista ja suunnittelusta, mutta eihän kauneutta aina takaa kalliit materiaalit tai hyvä suunnittelukaan. Olen monesti ihmetellyt asunto ilmoituksia joissa kaupataan jotain mahtavaa kartanoa, ja sisustus on ihan hirveä! Hyvää makua ei myöskään aina saa edes rahalla.

Oma suosikkini toistaiseksi on ollut juuri tuo Paraisilla meren rannalla sijainnut vanha koulu, mutta odotan sellaista Wau -efektin tuovaa asuntoa jota ei ole tullut vielä :)

Valoa tunnelinpäässä

Tuntuu että kevät alkaa nykyisin aina vaan aikaisemmin..., riippuu tietysti mitä kevään merkeiksi laskee. Tietysti niin vähän onkin, kun ilmastonmuutos on vienyt kovat talvet, ja nytkin täällä etelässä lumikerros on hyvin ohut ja joka toinen päivä on plussaa. En kyllä ole ainoa kevään odottaja, joissakin blogeissa on ollut jo kevät postauksia, joka on kyllä silti mielestäni vielä vähän liian aikaista.. talveahan se Tammi -ja Helmikuu vielä ovat. Valon lisäntyminen on se kevään ihanin asia joka piristää ja joitakin myös masentaa. Itse olen joka kevät aina yhtä toiveikas, kesällä ja lomalla elämä vaan on niin erilaista! Kuten sanotaan onni yksillä, kesä kaikilla!

Napsin muutamia valokuvia olohuoneesta viime sunnuntaina ja tänään, kun oli valoisaa. Järjestyksen muuttaminen jo auttaa kovasti luomaan uutta ilmettä, ostamatta yhtään uutta tavaraa.

Eli tyhjä ja tylsä nurkka sai kauniin ilmeen koristeoksista ja itse valkoiseksi maalaamastani hedelmälaatikosta. Ylimääräiset tyynyt voi ottaa sohvalta pois ja säilyttää näinkin, kuin sisustuslehdestä, näyttää kivalta!


Kierrätyskeskuksessa on monesti kaikkea käyttökelpoista ilmaiseksi, nytkin poimin pari juttua. Vihreä tabletti sopii näin kevääseen, ja muistatteko sen lapsellisen Ikean tyynymme jonka lupasin tuunata jossain vaiheessa? Siihen löytyi kiva kangaspäällinen, myös ilmaiseksi! Astiat ovat omiani,.

Vihreä on kevään väri!

Kevään merkeistä puheen ollen, tänään huomasin ensimmäisen kun vein roskia töissä ulos iltapäivällä että auringon säteet lämmittivät oikein ihoon osuessaan! Lisäksi linnut visertävät ikkunan ulkopuolella, kuin olisi jo Toukokuu...

Ennen

Jälkeen

Tammikuu on muutenkin mennyt ihan kamalaa vauhtia, en tiedä mihin se aika oikein karkaa..? Eräs tuttavani sanoi että aika menee nopeammin kun vanhenee.. mihin hän mahtoi viitata, en kysynyt. Ainakin ulkona on niin hidasta liikkua kun jalkakäytävä on kuin luistinrata ettei bussille ainakaan voi kauheasti juosta! Nyt aloitan ihanan viikonlopun vieton, ja kerään voimia ensi viikon koitoksia varten, tulossa on työntäyteinen viikko nimittäin, koska mm. perjantaina leivon Runebergin torttuja!
Tulossa postausta Suomen kaunein koti ohjelmasta ;) joten pysykäähän kuulolla!

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Kokoelma kasvaa

Kahvipurkkini eivät ole pitkään aikaan saaneet uusia kavereita, mutta tällä viikolla sain hankittua kaksi vanhaa purkkia joita minulla ei vielä ollut. Vakiopaikkani josta olen niitä löytänyt, ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa! Nimittäin itsepalvelukirppis Akseli Mankkaalla, Espoossa. Se on muutenkin hyvä paikka, ostin myös uuden näköiset mustat nahkasomisteiset tosi "coolit" housut, vain 2,50€ ja neuletakin 2 eurolla. Hinta taso on siis edullinen, ja tavara hyvää. Myymälän perällä olevat pöydät ovat ilmeisesti hiljaisempia, koska joissakin on lappu -80%, joka on jo naurettavan halpa! Koko myymälä on silti aina täynnä, tyhjiä pöytiä ei juuri ole. Työpäivän jälkeen kirppiksellä kiertely on kuin terapiaa, mieli tyhjenee huolista ja murheista kun keskittyy tavaroihin ja katselee vapaasti mitä vastaan sattuu tulemaan. Jutun juju on juuri se, ettei tiedä mitä löytää! Ongelma on vaan nyt tilanpuute. Purkit eivät enää mahdu vitriiniin jossa ne ovat tähän saakka majailleet...

Tässä ei ole läheskään kaikki!

Oli vähän vaikea löytää tietoa purkeista, varsinkin tästä Stockmannin purkista, mutta sen sain selville että se on vuodelta 1978. Kuvituksen suunnittelija lukee purkin kyljessä: taiteilija Ilse Ackermann. Purkki on tosi iloinen ja värikäs, se kuvaa elämänmenoa Helsingin keskustan Stockmannin ympäristössä, jopa kolmen sepän patsas näkyy purkin sivulla! Kunto oli loistava, ja hinta: 1,80€! Pari pöytää edempänä tätä samaa purkkia joku yritti myydä kympillä, arvatkaapa vain kumman ostin! Täytyy vähän tietää mitkä purkit ovat harvinaisia ja mitkä eivät niinkään, jotkut purkit ovat nimittäin roimasti ylihintaisia. Tosin näitähän ei enää kaupassa myydä, niin siinä mielessä ne ovat arvokkaita jo ainutlaatuisuutensa vuoksi, historiallisessa mielessä.

Toinen löytöni on vanhempaa kaliiberia, ja siksi vielä parempi löytö! Keskon Costa Rica purkkeja on useammanlaisia, ja osa uudempaa, osa vanhempaa, mutta minun ostamani on 60 -luvun puolivälistä. Tämäkin on loistavakuntoinen ja hinta oli 5,50€. Kansikin on tallella, mikä on hyvä, koska viime kesänä alkoi jo ärsyttää kun mm. Vermon kirppiksellä oli paljon vanhoja purkkeja, mutta ilman kansia! Ja siitä huolimatta myyjät yrittivät pyytää 10-20 euroa kappaleelta!

Välillä mietin miksi oikein ostelen näitä, mikä oikein on tavoitteeni? Koska lopetan keräilyn, kun tila loppuu, vai kun saan sen jonkun "maagisen rajan" täyteen.. mitä minulla ei oikeastaan edes ole. En aio yrittää saada mitään Suomen suurinta kokoelmaa, niin monilla muilla on jo kaikki purkit mitä lähestulkoon on jäljellä ja kunnossa, että menisi vuosia ja tuhansia euroja ennenkuin pääsisin edes samaan. Mutta aina kun pelastan vanhan kahvipurkin tunnen että teen oman osuuteni Suomen historian säilyttämisessä, ja saan ikäänkuin palan menneisyyttä, jota ei enää ole olemassa. Purkit ovat niin nostalgisia ja herttaisia. Ja pitäähän sitä ihmisellä jotain paheita olla... :) Ainakin haluaisin kokoelmaani myös isoja kahvipurkkeja joita minulla ei ole vielä yhtään, ja tietenkin kaikki kunnolla esille arvoiseensa paikkaan. Jospa tulevaisuudessa saisin asunnon missä olisi näillekin tilaa!

Huomasin että aamulla tuli tänään jo valoisaa vähän aiemmin kuin vielä pari päivää sitten, muutenkin Tammikuu on mennyt niin vauhdilla ettei perässä meinaa pysyä! Ikävää on se että flunssa meinaa tulla parahiksi viikonlopuksi. Ja maanantaina olen tietenkin taas ihan iskussa, ahkera työntekijä kun olen! Täytyy yrittää nyt levätä ja nauttia lämmintä juomaa, ja illalla minua piristää yksi lempiohjelmistani telkkarissa The Voice of Finland.

Pientä piristystä ja DIY -idea

Vaikka en tarvitse nyt mitään suuria sisustushankintoja, ja pikku krääsää haluan välttää hankkimasta, pakkohan se on jotain piristystä laittaa kun päivätkin pitenevät vauhdilla! Eli kotiin tullessa on melkein vielä valoisaa, ja pystyy nauttimaan myös siitä miltä esineet näyttävät luonnonvalossa. Tein asetelman johon laitoin ensimmäistä kertaa esille Ellokselta ostamani messinkisen lehden, kivan postikortin kehyksiin ja jo aiemmin kirppikseltä hankkineeni valkoisen ruusukynttilän. Tuo lehti on niin upea, ei uskoisi että se ei maksanut paljoa! Olen nimennyt sen "auton avain lautaseksi", eli jos saan jossain vaiheessa taas oman auton, tuohon lehdelle on ihana laittaa sen virta-avain kotiin tullessa :) Löytyy helposti kun se on aina kunniapaikalla. Toistaiseksi ei ole kuin avaimenperä..

Ruusu on myös niin nätti että sitä ei raaski polttaa! Taustalla näkyvä pikku enkeli on myös vanha kirppislöytö. Laitoin somisteeksi vielä helminauhani, joita ei ole liiemmin tullut pidettyä kaulassa. Sisustusvinkki tämäkin, helmet sopivat kivasti asetelmiin. Onkohan niidenkin aika mennyt ohi? Niitä ei juuri näe kuin vanhoilla rouvilla. Tätä pitäisi kysyä joltain muotibloggarilta..

Wc on myös paikka jonne ei osteta koko ajan uutta mattoa tai suihkuverhoa, mutta edullisemminkin saa jotain kivaa, jos käyttää mielikuvitustaan ja malttaa nähdä vähän vaivaa! Siitä seuraavassa...

DIY - pyyhenipsut:

Materiaalia piisaa, tein nimittäin Pilttipurkin kannesta pyyhenipsun, helppoa! Maalasin sen ensin valkoiseksi spray -maalilla, sitten vain taakse juuttinarusta pätkä, jonka alaosaan verhonipsu. Kiinnitin narun ns, jeesusteipillä, ja liimasin siihen päälle vielä pyöreän kangaspalan, jotta pidike ei ole ruma jos se kääntyy vahingossa naulakossa toisinpäin. Teksti on kirjoitettu vaan mustalla vedenpitävällä tussilla, koska en löytänyt valmiita tarroja jotka olisivat sopineet tarkoitukseen. Tuo "jeesusteippi" on niin vahvaa että pitäis pysyä, jollei pyyhkeessä ihan roikkumalla roiku!

Siinäpä pieni bisnesidea jollekin kotiäidille jolle näitä purkin kansia kertyy koko ajan vinot pinot. Pyytämällä vaikka 2€ / kpl, ne eivät ole kalliita, ja moni voisi ostaakin. Myymällä vaikka 10 kpl hupsista, saakin äkkiä 20 euroa lisätienestiä!

Ostin myös Jyskistä halvalla ( tai sanotaanko että puoli ilmaiseksi ), pari harmaata käsipyyhettä. Ne maksoivat tarjouksessa vain 1€ / kpl! Tuunasin ne ompelemalla niihin vähän pitsiä :)

Eli aika maalaisromanttisia oli nyt nämä minun juttuni, tuo postikortti on muuten Suomalaisesta Kirjakaupasta. Sopi niin hyvin yhteen ruusukynttilän kanssa, että tuli mielestäni nätti kokonaisuus.
Nyt nauttimaan ihanasta perjantai illasta, paras hetki kun viikonloppu on vasta edessä, ja telkkarista tulee hyvää ohjelmaa, voi syödä hyvin ja käydä saunassa! Onkohan toista näin "koti-ihmistä" kuin minä..? :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Less is more

Nautin joka vuosi siitä kun saan laittaa joulukoristeet esille, mutta vielä enemmän nautin siitä kun saan ottaa ne pois! Ei tarvita mitään Konmari oppeja tajuamaan että liika on liikaa. Ei ikäänkuin tiedä mihin katsoa, kun joka pöydänkulma, seinä ja jopa ikkunat roikkuvat täynnä tavaraa! Muistan miten aina teini-ikäisenä kirjoituspöydälle kerääntyi kaikenmaailman rojua, kumeja, kyniä, monisteita, joskus juomalaseja tai astioita kun oli syönyt jotain. Cd -levyjä, Suosikki lehtiä, hiuspampuloita ja harja, varsinainen sekamelska! Silloin tuntui ettei opinnotkaan oikein sujuneet, mutta kun siivosin pöydän ja laitoin tavarat järjestykseen, ajatuskin kirkastui! Sama siivouksen ja tavaran karsimisen tarve tulee yleensä aina joulun jälkeen, ja muutenkin keväällä.

Iltasanomissa oli vähän aikaa sitten juttu tavaroista jotka ovat tyystin kadonneet Suomalaisista kodeista. Minäkin tulin vihdoin siihen tulokseen että hävitän itsekin yhden listalla olleista tavaroista. Nimittäin cd -levytelineen. Kuuntelen musiikkia kyllä joka päivä, mutta yleensä radiosta tai Spotyfista. On minulla vielä cd-levyjäkin, mutta vain muutama, ja ne voin säilyttää kirjahyllyssä tai jossain laatikossa, en tarvitse siihen isoa, tilaa vievää  ja painavaa telinettä. Mietin kyllä voisiko telineestä tuunata jotain, mutta en keksinyt mitään. Eli vaikka yleensä pyrin kierrättämään, totesin että tuon vien nyt kyllä ihan vain metallinkeräyslaatikkoon. On ihana saada tilaa ja avaruutta tilalle! Hassua että ihminen nauttii tyhjyydestä, jonka saa pyytämättäkin. Tarkoitan että tuossa asiassa rikas ja köyhä ovat ihan yhtä "varakkaita"..!

Kävin läpi myös vaatteitani, astioita ja kirjoja. Osaa niistä aion yrittää myydä nettikirppiksellä, mutta voi olla että jäävät käsiin, ihan sama mitä pyytää. Vaikka pyytäisin 0,50€ / kpl, ketään ei kiinnosta, mutta auta armias jos laitat ilmaiseksi jakoon, heti on pitkä jono! Sekin on muuten ok, kun tavarani ei ole mitään kallista merkkikamaa, mutta en halua vieraita ihmisiä meille kuikuilemaan, kaiken lisäksi ihmiset ovat välillä ihan mahdottomia veivaajia: "käykö huomenna, sanon ok" vähän ajan päästä: "käykö sittenkin ylihuomenna" "tulen sittenkin aamupäivällä eikä iltapäivällä... ja lopulta: "en otakaan sitä"..saat itsellesi ongelmia tavarasta josta et saa edes yhtään rahaa! Siksi perinteinen kirppari on paras, tavara on edessäsi, ota tai jätä. On kiva kun näkee nyt selkeästi mitä kaapissa on...

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään hinkua hankkia uusia sisustus tavaroita, ainoa oikeasti uusittava esine olisi olohuoneen matto. Mutta ei sekään pakollinen ole, parketti on vaan niin kova, kylmä ja liukas ilman mattoa, että edellistäkään ei viitsi hävittää jollei ole uutta tilalle. En ole varma minkälaiseen päädyn, koska olin ajatellut alunperin hankkia Ikean musta-valkokuviollisen maton, mutta aloin miettiä että ehkä se on liian hallitseva voimakkaine kuvioineen, ja menee tietenkin pois muodista juuri kun saan sen lattialle! Se sopisi kyllä meidän mustaan nahkasohvaan..

Peräänkuulutin väriä ennen joulua, joten ruokapöydälle laitoin turkoosit tabletit ja kynttilän. Piristää kyllä vaihteeksi! Syksy meni mielestäni tosi nopeasti, ja niin näyttää alkavan mennä tämä kevätkin. Koska rakastan kesää, se on hyvä juttu! Muutamia kivoja etappeja on tässä keväänkin varrella vielä, mm. venemessut, ja pääsiäisen pieni "loma" töistä.

Sisustaminen ammatiksi?

Tätä varmasti on edes joskus miettinyt moni kauniita esineitä ja sisustamista rakastava. Miksi en tee tästä ammattia? Minäkin olen siinä vaiheessa elämääni ja uraani, että jos aikoo vaihtaa alaa, se täytyy tehdä viimeistään nyt. Valitettavasti työnsaanti hankaloituu kovasti nykyisin jo 40 ikävuoden jälkeen, ( mitä en käsitä ollenkaan ), että olisi aika pistää töpinäksi. Mielestäni yli 40 -vuotiailla on jo upea määrä monipuolista työkokemusta ja elämänkokemusta, lapset ovat jo isoja, tai päätös olla hankkimatta lapsia on vahvistunut. He ovat mitä luotettavimpia työntekijöitä, ja vielä sitä sukupolvea, jotka eivät jää kotiin jokaisesta vatsanpurusta ja päänsärystä. Anteeksi nyt vaan nuoriso... ;)

Niin, jos nyt siis vaihtaisin alaa, haluaisin sisustuksen pariin. Mutta mikä minun ammatti nimikkeeni tulisi sitten olemaan, se taas onkin hankalampi juttu! Olen huono matematiikassa, ja sisustus-suunnittelijoiden pitää kuitenkin laskea pinta aloja, materiaalien riittävyyttä, painavuutta, tilavuuksia, ym.voisin kuvitella? Menisikö harrastuksesta maku, kun mukaan tulisi laskemista ja suunnittelua, aikatauluja, esim.julkisten tilojen suunnittelussa, kuolisiko luovuuteni ja spontaani ilo oivalluksista?

No, sitten on tutkinto, joka on sisustaja-verhoilija nimellä. Sekään ei oikein käy, koska en ole niin näppärä käsistäni, enkä kiinnostunut huonekalujen verhoilusta tai historiasta. Sitten on stylisti, mutta niitä kouluttaa vain yksi yksityinen koulu Helsingissä, Helsinki Design School, ja opinnot joutuu maksamaan täysin itse. Tutkinnon suorittaminen maksaa tuhansia. Ja olisiko heille töitä? En tiedä edes muita stylisteja kuin Teuvo Loman. Kaikissa isoissa ammattikouluissa on myös Artesaani linjat, joista voi valita käsityön, viher-rakentamisen, metalli -tai puutyön. Erittäin kiehtova olisi myös sisustustoimittajan työ. Tykkään kirjoittaa muuten,  ja ottaa selvää asioista, mutta en ole nopea siinä, en osaa kymmensormijärjestelmää, ja en myöskään ole niin sosisaalinen, että kokisin oloni kotoisaksi jatkuvasti uusia vieraita ihmisiä tavatessani ja heitä haastatellessani. Lisäksi pitäisi osata valokuvata! Vaikka en mielestäni ihan kehno olekaan...

Paras vaihtoehto jonka koulutuksen osalta löysin, on HEO Helsingin Kalliossa. Siellä voi avoimessa yliopistossa opiskella sisustussuunnittelua. Tutkinto kestää vuoden verran. Ei maksa tuhansia, ja opintoihin voi hakea Kelan tukia. Opiskelija saa maksuttoman aterian myös joka päivä. Lisäksi opiskelu tapahtuu iltaisin eli onnistuisi jotenkin työn ohella, jos jaksaa... :) Mutta työtähän tuo ei takaa, moni on opiskellut avoimessa yliopistossa vaikka mitä, ja siitä on jäänyt lähinnä vain merkintä papereihin, että olet opiskellut..onpa hienoa, mutta that`s it.

Eli vaikuttaa että minulle ei loydy sopivaa ammattia sisustuksen parista, ainakaan enää tämän ikäisenä. Muotoilija ja designeri ovat aloja, joissa vaaditaan todellista taiteen lahjaa, usein tuo ammatti kulkee suvuittain, Sen verran olen taiteilija sukua, että äitini puolelta olemme sukua taidemaalari Pekka Haloselle.

Törmäsin sattumalta tällaiseen työpaikkaan, joka kuulostaa kyllä aika epämääräiseltä, Asuntostailaaja Forenomille:

https://duunitori.fi/tyopaikat/tyo/barona-asuntostailaaja-espoo-sbsar-3162243

Varsinainen sillisalaatti! Yhden työntekijän pitäisi olla siivooja, valokuvaaja, huoltomies, markkinointi ihminen, sisustaja, kalustaja ja stailaaja! Palkkaa ei kerrota, mutta se menee tietysti sen siivoojan taulukon mukaan... Ei tarvita kokemusta, innokkuus riittää, joka tietenkin houkuttelee, jos tätä kautta avautuisi ovi sisustusmaailmaan, mutta kyllä luulen että tuon työpaikan yhteydessä ei saisi käyttää sanaa "stailaaja", jos kyse on lähinnä siivoojan työstä. Haku päättyy 13.1.2017, eli jos kiinnostaa, ottakaa yhteyttä. Itse en aio ottaa. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen työhöni! :)

Ainahan sitä voi silti unelmoida! Ainoa järkevä ratkaisu olisi yhdistää nykyinen ammattini ja sisustus, ja avata kahvila, jonka yhteydessä olisi pieni sisustus ja lahjatavarapuoti. Pääpaino ja varsinainen elinkeinoni olisi se kahvilatoiminta, mutta jos joku ostaisi samalla kotiin mukaan vaikka kynttilän, servettejä ja lyhdyn, ne olisivat lisätuloa. Koska en haluaisi ( eikä olisi varaa ) maksaa vuokraa liikehuoneistosta, minun pitäisi asua jossain maatilalla tai kartanolla, jotta voisin harjoittaa liiketoimintaa omissa tiloissani. Ei taitaisi lyödä leiville tuokaan, talvella maaseutu on sitäpaitsi kuollut, kun nykyään meinaa olla jo kesälläkin! Eli kaikenhuipuksi sen maatilan tai kartanon tulisi sijaita vielä jotenkin "ihmisten ilmoilla", kuten Hyvinkäällä, Porvoossa tai vaikka Lohjalla.

Toivottavasti tuo linkki työhakemukseen toimii, kun en ole mikään It -asiantuntija... Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Luulen että vien Eurojackpotin perjantaiksi, jos vaikka kävisi niin että ei tarvitsisi tehdä töitä enää laisinkaan ja voisi toteuttaa unelmiaan ilman taloudellista painetta!

Tervetuloa mahtava vuosi 2017!

Moni muistelee nyt Blogissaan mennyttä vuotta, sen kohokohtia ja parhaita paloja. Minä katson mieluummin eteenpäin, kuten yleensäkin elämässä. Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, vai mitenkä se meni :) Vuosi 2016 ei ollut minulle mitenkään erityisen hyvä tai loistava vuosi. Töissä oli paljon muutoksia johon en itse voinut vaikuttaa, ja vaikka tiesin niiden olevan väliaikaisia, oli ne silti käytävä läpi, ja ne veivät veronsa. Tyypilliseen tapaan tingin taas omasta hyvinvoinnistani mutta hoidin kyllä kaikki muut asiat ja ihmiset ympärilläni! Tämä vuosi 2017, onkin omistettu minulle. En halua olla itsekäs, tai narsisti, mutta ajattelemisen aihetta antaa mm. se, että tyttäreni täyttää ensi syksynä 18 -vuotta, eli aikuistuu. Ehkä saan siis viimein ihan "luvan kanssa" ollakin jo vähän itsekäs... :)

Viime vuonna ( hassua sanoa näin, kun se oli vasta eilen ), tuntuu että ponnistelin muutenkin kovasti monen asian ja unelman eteen, saamatta kuitenkaan aikaiseksi mitään! Mutta niinhän se on että joskus, ( itse asiassa kokoajan ) asiat menevät erilailla kun itse haluaisi. Uuden vuoden aikaan pääni on aina pullollaan uusia unelmia ja suunnitelmia. Varsinaisten uudenvuoden lupausten tai "to do -listojen" tekoon en kyllä ala, koska olen huomannut että ne eivät toimi kohdallani. Listasta tulee ikäänkuin työ, ja alan kapinoida. "voi, tuokin on vielä tekemättä..", miksi mun pitää, en varmana tee, antaa olla! ( siis asiat ovat niin suuria että niitä ei tehdä päivässä, eikä edes parissa, kuten laihdutus ). Eli olen todennut että parasta on tehdä mitä pystyy, ja tarttua hetkeen.

Yksi asia jota voin luvata jatkavani ja joka toi minulle iloa viime vuonna kaiken stressin keskellä, oli tämä Blogi! I love my home on minulle tärkeä henkireikä ja harrastus. Tykkään tehdä asetelmia, käyttää luonnon materiaaleja, valokuvata, kirjoittaa ja oppia samalla itsekin kokoajan lisää kauniista sisustamisesta ja tyyleistä. Diy -projektit ovat palkitsevia, ja edullinen sisustus on edelleen se tärkein kriteerini, mutta edulliseksi tulee myös sijoittaa klassikoihin mieluummin kuin ostaa kasoittain krääsää. Eli myös Suomalainen design on asia jota haluan hankkia ja kerätä pikkuhiljaa.

Kävin välipäivinä Hyvinkäällä Willan kirppiksellä, joka sijaitsee vanhan villatehtaan halleissa. Kirppiksen yhteydessä on myös Säästökarit niminen liike, jossa myydään edullista uutta tavaraa. Aah, rakastan kaikkia vanhoja historiallisia rakennuksia, onneksi noita ei ole purettu  ja ne ovat edelleen käytössä! Löysin sisustus tarroja 2€ / kpl ja tavaroita jotka sopivat Blogiini kuin nenä päähän! Nimittäin Säästökarien puolella oli myynnissä paljon I love my home tuotteita! Pakkohan niitä oli ostaa... ostin pari kahvimukia, kynttilälyhdyn ja puisen tarjottimen. Hinnat olivat tosiaan halpoja, mukit: 1,95€ / kpl, tarjotin: 6,95€ ja lasilyhty: 4,95€. Myynnissä oli myös antiikkia ja mm. kahvipurkkeja, mutta en ostanut koska hinnat olivat niissä aika suolaisia. Eli jos kaipaat uusia seikkailuita ja vanhat kulmat tympii, hyppää junaan ja tutustu Hyvinkään tarjontaan! En käynyt varsinaisessa Willa -kauppakeskuksessa, mutta siellä on siis kaikkea mitä saattaa kaivata. Keskustassa on myös toinen hyvä kirppari: Tingi ja Tongi. Juna-asemalta pääsee helposti kävellen molempiin paikkoihin.

Tingi ja Tongi myymälässä oli muuten paljon Suomalaista lasia edullisesti, mm. Humppilan, Kaj Blomqvistin ja Sagaformin tuotteita. Oli kiva kierrellä ja katsella, ja vaikka jouluna on mennytkin paljon rahaa, noissa paikoissa pikku rahallakin voi jo tehdä löytöjä. Yhdistämällä tuohon reissuun lounaan vaikkapa jossain keskustan ravintolassa, tai Willan kahvilassa, saa aikaiseksi ihan pienen kaupunki "loman". Tällainen kirpputorikatsaus tällä kertaa, tulossa juttua kevään uutuuksista seuraavassa postauksessa, ainakin Jotexilla oli jo kaikkea ihanaa... no, ei vielä siitä sen enempää! Toivon kaikille lukijoilleni oikein ihanaa ja positiivista vuotta 2017! Let good things happen to us!

                                           2017