Eihän minulla nyt hyvänen aika sentään ole aikaa istuskella, pitää leikata nurmikko, käydä lenkillä, rannalla kun kerrankin aurinko paistaa, mennä sinne näyttelyyn ja niille sukulaisille, risteilylle...ym..ym.. Kuulostaako tutulta? Varsinkin perheissä kaikki haluavat eri asioita. Tottakai muitakin pitää ajatella, mutta tärkeää on myös että saa tehdä niitä asioita joista nimenomaan ITSE NAUTTII ja joita ei ole mahdollista tehdä kun arki taas alkaa. Muuten ei palaudu töistä eikä koe että on saanut lomalla toteuttaa itseään. Kannattaa muistaa se marraskuun aamu, kun maksaisit mitä vaan siitä että saat jäädä nukkumaan lämpöiseen petiin muiden raahustaessa räntäsateessa elin otsassa töihin. Nyt on se hetki! Joten ota aikaa itsellesi. Vaikka lämpöä ei saa varastoon, eikä tämä kesä enää muistu mieleen talvella, saatat tajuta jotain ihan uutta, kun kuuntelet itseäsi ja annat ajatusten virrata. Tätähän se tämänpäivän paljon puhuttu mindfulness on, itsensä tiedostamista ja kuuntelemista. Johon ei tarvita mitään erityisiä kursseja. Kaikki ymmärtävät sen että kun täytämme joka päivä päämme ulkoisilla ärsykkeillä, some, muut ihmiset, tv.. emme ole oikeasti läsnä tässä elämässä ja hetkessä. Koska olet viimeksi täyttänyt pääsi omilla unelmillasi, ollut vain ja nukkunut vaikka päiväunet, välittämättä velvollisuuksista? Niin, moni ei ehdi ottaa oikeasti rennosti edes lomalla. Päivät ovat suorittamista. Muistan jo lapsuudesta kun kesät eivät aina olleetkaan niin auvoista aikaa, kun vanhemmat riitelivät, kun yrittivät täyttää meidän lasten toiveet, haluten samalla vielä keskenäänkin eri asioita. Puhumattakaan että rahaa ei ollut edes kaiken toteuttamiseen. Hyvään kesään ei loppujen lopuksi tarvita kovin paljoa. Luomme itse ne paineet siitä "täydellisestä kesästä". Lehdet pursuavat pian juttuja siitä kuinka taltuttaa loman loppumis masennus. Tottakai se masentaa! Kun saa elää edes muutaman viikon elämästään eläen niinkuin oikeasti haluaisi, kuin lottovoittaja tai muu vapaaherra, vaikka ei olisikaan oikeasti varakas. Pointti on nimenomaan se että saa elää itselleen ja määritellä oman päivänsä aikataulun vapaasti. Kello ei soi joka aamu kuudelta. Harvalla on niin mahtava työ että sinne paluuta oikein odottaa! Eli osta leivos, tai vaikka kirsikoita. Keitä kuppi kahvia, rentoudu, olet sen ansainnut! Ilmojen puolesta tämä on ainakin ollut kunnon kesä, jopa liiankin kuuma ainakin omaan makuuni. Ei pitäisi lomalla puhua edes työstä, mutta koska nyt on aikaa ja työ on kuitenkin pakollinen paha, aion vähän nyt unelmoida, ja heittää ihan kunnolla ajatusleikkiä sillä mitä toivoisin työltäni jos voisin alkaa tehdä ihan mitä työtä vaan ja kaikki sujuisi kuin elokuvissa....
Itselleni unelmatyö jolla haluaisin elää, olisi asuntosijoittaja, sisustus stylisti ja sisustusbloggaaja. Ostaisin huonokuntoisia taloja tai asuntoja, kunnostaen sitten niiden pihat ja sisätilat upeaksi ja tyylikkäiksi pienellä budjetilla ja myisin sitten roimalla voitolla! :) Esittelisin kunkin asunnon makeoverin blogissa aina erillisenä projektinaan. Kuten Porin asuntomessuillakin on todistettu, on ihan mahdollista sisustaa kaunis omakotitalo kirppis tavaroin. Helppo sanoa että miksi et tee niin? Hyvä idea! Go for it! Amerikassa tuntuu että kaikki ovat oman onnensa seppiä ja menestys tarinat päättäväisestä luonteesta ja unelmaelämästä ovat yleisiä ja täysin tavoiteltavia. "Jos et saa mitä haluat se on vaan itsestä ja omasta asenteesta kiinni". Niinpä niin.. Ensinnäkin jo alkuun pääsemiseen tarvitaan pääomaa. Edes huonokuntoisetkaan asunnot eivät ole halpoja. Ja Suomen verotus pitää huolen siitä ettei pääse liian helpolla rikastumaan, kun asunnossa on asuttava itse 2 vuoden ajan ennen myyntiä välttääkseen luovutusvoittoveron maksun. Kaikkeen tarvitaan luvat ja nekin maksavat. Eikä sisustus stailaajalle ole töitä. Ainoa keino tehdä tavallaan tuota mitä kuvailin, olisi opiskella kiinteistönvälittäjäksi ja tarjota asunnon stailauspalveluja samalla. En kuitenkaan haluaisi työskennellä "muille".
 |
| Tässä kirjassa on loistavia vinkkejä! |
Olen tehnyt valtavasti taloudellisia "virheitä" aiemmin elämässäni, olisin mm. saanut Nordealta asuntolainan vuonna 2010 summalle: 149,000€. Ilman takaajia tai pääomaa. Tänä päivänä ei enää saa, mistään pankista. Pitää olla 10-30% omaa rahoitusta. En uskaltanut silloin ottaa lainaa. Jos olisin, olisin nyt jo todella pitkällä maksuissa ja pian minulla olisi ollut oma asunto:( Toinen virhe oli lopettaa rahasto, johon sijoitin myös silloin samoihin aikoihin. Odotin muutaman vuoden ja se oli kasvattanut saldoaan ihan kivasti, mutta nostin summan ulos ja lopetin rahastosäästämisen, koska jostain syystä, en uskaltanut odottaa paljonko se kasvaa, pelkäsin menettäväni kaikki jos kurssit laskevat. Jos mitään ei yritä, ei mitään saakaan! Sitäpaitsi kyse ei ollut muutenkaan isoista summista, mutta ne olisivat voineet kasvaa paljon isommiksi ajan kanssa. Olisin voinut suhteessa voittaa paljon enemmän kuin hävitä :/ En edes ala arvailemaan mikä se summa siellä nyt voisi olla. Mutta helppohan se on olla jälkiviisas ja jossitella. Varmasti jokainen meistä tekisi jotain asioita historiastaan eri tavalla jos saisi toisen mahdollisuuden. Mielestäni kouluissa pitäisi opettaa kaikille lapsille taloutta ja muidenkin raha-asioiden hoitoa. Se olisi vähintäänkin yhtä tärkeä aine kuin vaikka käsityö!
 |
| Pennissä on miljoonan alku! |
Elämä menee välillä ihan täysin ympäri, kun läheinen kuolee tai käy jotain muuta yllättävää. Asioille ei aina voi mitään. Mutta suurin syy virheisiini on se etten ole kuunnellut vaistoani ja luottanut itseeni. Mutta en aio luopua unelmistani! Olen siis itse miettinyt tänä kesänä asioita kuten: työn mielekkyys, raha ja sen kuluttaminen, tulevaisuus, omat toiveet, arvot, tavoitteet ja suunnitelmat. Koko taas syksyllä alkava oravanpyörä. Miten sen saisi katkaistua, kuinka voisin toteuttaa itseäni ja unelmiani ja saada samalla rahaa siitä. Pidän kyllä tämänkin hetkisestä työstäni, mutta suoraan sanottuna olen lahjakkaampi sisustamisessa kuin ruoanlaitossa, eli lahjani menevät kyllä keittiötyössä hukkaan ;) Ja taloudellisestikin menee ihan hyvin, en tarkoita sitä että näkisimme nälkää tai olisimme mitenkään pulassa, mutta olisi kiva joskus, edes eläkkeellä omistaa jotain ja saada olla jos ei varakas, niin ainakin hyvin toimeentuleva mummo :) Säästötilillehän olen säästänyt koko ajan, niin paljon kuin pystyn, nyt avasin myös uudelleen rahaston Ilta-Sanomien viime viikonlopun sijoitus artikkelin innostamana! Luottokorttia en edes omista, enkä ole velkaa mistään mihinkään. Tulen jatkossakin sivuamaan blogissani myös sijoitus puolta. Edullinen sisustaminen, kirppikset ja kierrättäminen on elämäntapa, eli vaikka vaurastuisin, en ala ostamaan hanhenmaksapalleroita ja kaviaaria ;) Mutta tutkimusten mukaankin rikkaille yksi yhteinen tekijä on että he miettivät koko ajan kuinka saada lisää rahaa, eikä kuinka menettää sitä. Monet pienituloiset sanovat että ei ole varaa sijoittaa tai edes säästää, mutta monesti kyse on vain elämänvalinnoista, ostaako kaupasta pullaa vai leipoo itse, lukeeko lehdet maksutta netistä vai ostaako paperiversion. Pienistä puroista kasvaa pian joki... Tärkeintä ei ole vaan pärjätä, vaan tehdä myös jotain järkevää rahoillaan, parhaimmassa tapauksessa saada ne poikimaan! Tilasin tällaisen motivaatiotarran Suomalaisesta Hyvän Tuulen Puoti -kaupasta, eli tämä tullaan pian näkemään blogissa kotimme seinällä, en ole vielä päättänyt vain että missä huoneessa ;) Löytyy muuten ALE valikoimasta edelleen, hinta on vain: 4,95€!!
Tällainen talous, historia ja "goals" päivitys tällä kertaa. Nyt joku oikeasti varakas siellä ruudun toisella puolella nauraa partaansa että "mitä toi penneillä leveilee", mutta jostain se on aloitettava ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Haluan painottaa että en ole irtisanoutumassa työstäni tai tekemässä mitään radikaaleja muutoksia työkuvioihin, koska unelmieni kaltaista työtä ei ole tällä hetkellä mahdollista aloittaa. Tämä oli tällainen kevyt päiväuni, kuten sanoin, ajatusleikki. Mutta jonkinlaisen sisustukseen liittyvän kurssin aion kyllä aloittaa syksyllä, jotta saan edes jonkinlaista pätevyyttä "paperillekin". Kuin palapeli, aloitan nyt kokoamaan ensimmäisiä paloja. Ehkä jonain päivänä kaikki loksahtaa kohdilleen. Sisustaminen on muotia ja ala kehittyy koko ajan, ehkä ihan uusia koulutuksia ja työpaikkoja avautuu tulevaisuudessa, josta löydän itselleni sopivan uran. Eli
nyt niin kesäloman, talouden kuin muidenkin asioiden suhteen: Carpe Diem, tartu hetkeen! Hyvää kesän jatkoa kaikille!
