Keväinen kranssi oveen lähes ilmaiseksi

Parhaat blogi ideani syntyvät monesti kuin itsestään, huomaan jonkin asian olevan ajankohtainen tai vaativan päivitystä. Tällä kertaa se oli meidän ulko ovessa ollut kranssi, joka oli kovin jouluinen... Tajusin että tarvitsen uuden ja vähän keväisemmän tilalle! Koska minulla oli pajunoksista tehty kranssi pohja kotona jo valmiiksi, päädyin tekemään loputkin itse, kaupasta ostamisen sijaan. Mietin myös kierrätystä, mitä minulla jo olevaa tavaraa voisin siihen hyödyntää ja säästää. On kiva kun saa ideoida ihan vapaasti, eikä ole mitään "hävittävää". Mitä persoonallisempi kranssista tulee, sitä parempi, eipähän ole kellään muulla samanlaista! Valitettavasti kransseja myös varastetaan, kuten vanhemmillenikin kävi, eli ei kannata sijoittaa siihen muutenkaan omaisuuksia.

Löytyihän sitä materiaalia kun vähän kaiveli laatikoitaan ja käytti mielikuvitusta :) Vaaleanpunainen on viime keväänäkin pinnalla ollut väri, eikä syyttä. Onhan se myös ehkä vähän ärsyttävä väri, mutta siinäkin on lukuisia eri sävyjä baby pinkistä tummaan roosaan ja puuteriin. Löysin siis raidallista nättiä vaaleanpunaista kangasta laatikon pohjalta, jonka olen joskus ottanut Kierrätyskeskuksesta ilmaisosastolta tuunailuita varten. Tähän se sopi. Itse asiassa kranssista ei tullut edes kovin pinkki, koska kun kieputin kankaasta leikatut suikaleet pohjan ympärille, ne asettuivatkin niin että valkoinen reuna raidoista jäi aina päällimmäiseksi. Lisäksi sain joululahjaksi ihanan Baylis and Harding kylpytuote pakkauksen, jossa oli todella kaunis ruusun näköinen pesukukka. Koska en sellaisia kuitenkaan käytä, mutta en raaski roskiinkaan heittää, se pääsi kranssiin koristeeksi. Pitsinauhaa minulla oli myös ennestään, ja löysin myös pari pinkkiä nappia.

Tosi kaunis tuli, vähän sellainen maalaisromanttinen pitseineen... :) Ja hintaa tuli vain pitsinauhan hinta, joka oli Tiger myymälässä muistaakseni 2 euroa rulla! Kaikki muu oli ilmaista. Kranssipohjia ei kannata tosiaan ostaa kaupasta, koska jos viitsii nähdä vähän vaivaa, niitä voi tehdä itse pajun oksista, sanomalehdistä ja teipistä, jopa hulavanne tai uimarengas käyvät jätti kranssin pohjaksi ;)

Blogitaukoa on tullut taas, kun ei oikein ole ollut tarvetta ostaa mitään uutta kotiin, edes ale -myynneistä. Ja miksipä sitä turhaan ostaa jos ei tarvitse. Minulla on kyllä jo mahtava idea mm.pääsiäiskattaukseen, mutta sen aika ei ole vielä pitkään aikaan. Jotenkin näin joulun jälkeen nauttii eniten vain siitä että koti on avara ja siisti, ilman ylimääräistä krääsää. En myöskään ole halunnut nyt mennä muuttamaan sisustuksen suuntaa mihinkään, koska keväällä tulee kuitenkin kaikille tuotemerkeille ihan uudet kuosit ja värit. Ainakin Pentikille oli jo tullut aivan ihana uusi kuosi, Pioni, jota ihastelin.. 💗Valon lisääntyminen on ihan mahtava homma, sain juuri ja juuri otettua nämä kuvat rapussa, enenkuin tuli täysin hämärää. Kohta kotiin tullessakin on vielä edes vähän kirkkautta, varsinkin jos on ollut aurinkoinen päivä.

Pentikin Pioni kuosi

Muutenkin tämä vuosi on lähtenyt käyntiin oikein hyvin, aloitin lattari tanssin, jossa on tosi kivaa, toivon hoikistuvani mitä pidemmälle kevät etenee. Tunnilla ei tarvitse paria, emmekä ole tanssiryhmä, eli jokainen saa liikkua omaan tahtiin ja tyyliin. Tanssiessa ei edes huomaa liikkuvansa, niinhän se pitää ollakin, eikä mitään totista vääntöä. En voi mitään sille että en vain ole kuntosali ihminen, been there, done that. Ei ole mun juttu! Lisään lenkit viikoittaiseen liikuntaan myös kunhan tulee vähän lämpimämpää :) Tästä ei tule mitään treeni blogia, mutta joitain väliaikatietoja projektin etenemisestä tulen varmasti jakamaan täälläkin. Viikonloppuna käytiin myös matkamessuilla, jossa tuli helposti täyteen yli 12 000 askelta.

VINKKI:  Jos saat jostain käsiisi puuhkan, eli sellaisen sulista tehdyn kaulahuivin, joita on myyty mm. lelukaupoissa lasten naamiais asuihin rekvisiitaksi, kieputa se kranssin ympärille! Saat tyylikkään kranssin ja sormet säästyvät palamasta kuumaliimassa, puhumattakaan ajan säästöstä, verrattuna siihen että liimaisit sulkia pohjaan yksitellen! Sitten vain ylös keskelle roikkumaan jokin koriste...

Sisustus elementtejä luonnosta

Kuin pakkas aamun sininen hämärä, on meidän olohuoneemme värimaailma tänä talvena. Yksi innoittajani oli Ikean tämän joulun teema karu Islanti, se kiehtoi minua. Toinen syy miksi päädyin siniharmaisiin ja utuisiin sävyihin oli se että minulla sattui olemaan kellarissa yli vuosi sitten Vermon kontti kirppikseltä ostamani tyynynpäälliset. Kun näin Citymarketissa myynnissä melkein saman sävyisen torkku peiton, kokonaisuus alkoi hahmottua. Ei haittaa, vaikka kaikki ei ole tismalleen samaa sävyä, muuten mikään ei näyttäisi miltään, jos kaikki esineet olisivat samaa harmaata massaa. Nyt eri sävyt tuovat syvyyttä ja rakennetta sisustukseen, täydentävät toinen toisiaan. Jännä väri, viileä ja rauhallinen...

Islannissa on siis aika karua, joten kivet ja oksat sopivat hyvin arktisen luonnon teemaan tehtyyn sisustukseen. Tein luonnon materiaaleilla asetelman lipaston päälle. Puisissa pikkulautasissa on kauniita kiviä. Kynttilälle on alustana koivun kaadosta ylijäänyt puukiekko. Siniharmaa lyhty on ostettu Lidlistä aiemmin syksyllä, se maksoi muistaakseni n. 3,49€. Männyn oksat ovat mahtavia, kun niissä on kauniita koukeroita. Minulla oli iso upea oksa, mutta se katkesi muutossa :( Onneksi löysin kuitenkin uuden oksan! Tuollaiset oksat ovat niin upeita, että ne käyvät koristeeksi jo ihan itsessään, en siis aio maalata tai käsitellä sitä mitenkään. Kaikki eivät varmasti ymmärrä mitä kaunista on männyn käkkärässä, mutta minä en koskaan lakkaa ihastelemasta Suomen kaunista luontoa ja sen monimuotoisuutta, haluan tuoda sitä myös sisälle ja osaksi sisustusta, varsinkin kun tällaiset elementit ovat ilmaisia. Tavoitteenani on ostaa peili lipaston päälle, ei siis seinälle, vaan ihan kirjaimellisesti päälle, kunhan löydän sopivan kokoisen. Tietysti sen voisi teettää, mutta olen ihan varma että jossain on myynnissä sopiva, kun jaksaa etsiä. Kiire asialla ei ole, aloin vain ajatella että peili pinnallahan kaikki näyttäisikin tosi upealta...

Talja joka on lipaston päällä on itseasiassa vanha turkki! Sain sen tyttäreltäni, joka kerran osti sen kirppikseltä halvalla. Se on aitoa sinikettua, ihana kyllä, mutta ei ole tullut käytettyä. Kai hän halusi oman Marilyn "hetkensä". Ei tuollaiset sovi kuin jonnekin linnan juhliin! Täytyy nyt tarkentaa, että kumpikaan meistä ei missään nimessä hyväksy turkistarhausta, mielestäni se on turhamaista ja elinkeinonakin moraalisesti arveluttavaa, vaikka eläinten olot olisivatkin kunnossa ( mitä ei tietysti ole, kun raukat tungetaan ahtaisiin ja karuihin häkkeihin )... Mutta koska tuo eläin on jokatapauksessa jo kuollut, ei vanhaa turkkia kannata roskiinkaan heittää, tai hävittää, vaan keksiä esimerkiksi uusia käyttötapoja, jolloin eläin ei menettänyt henkeään sentään ihan suotta. Turkkeja löytyy vielä monen mummolta vaatekaapistaan, ja tosiaan kirppiksellä niistä ei enää pyydetä omaisuuksia. Arvokkaimpia turkiksia ei tietysti kannatta rikkoa, kalliitahan ne ovat. Mutta jos et siis syystä tai toisesta halua niitä päälläsi käyttää, ja varsinkin jos turkin kiinnitys napit tai nyörit ovat rikki tai se on etupuolelta huonossa kunnossa, esimerkiksi tupakan polttaman reiän takia, selästä saa leikkaamalla edelleen tosi trendikkään sisustus taljan. Piirsin havainnekuvan, kuinka turkin voi leikata. Tähän ideaanhan käyvät siis myös vanhat kulahtaneet tekoturkikset!

Metsästysmaja fiilistä olisi vielä vahvistanut koristeena jonkinlainen eläimen kallo, mielellään ihan muovia tai keramiikkaa, koska en haluaisi mitään oikeaa kalloa lipaston päälle kummittelemaan, hui! Sellaisia ei vain tahdo löytää mistään. Toinen juttu olisi ollut taulu seinälle, jossa olisi esimerkiksi hirven tai peuran sarvet. Mutta sama juttu, ei niitä mistään saa, ellei itse metsästä, tai satu kirppikseltä löytämään. Joillekin sisustuskaupoille on toki tullut myyntiin vastaavanlaisia tauluja. Vanhemmillani on ollut ainakin vuosia sitten sellainen pilailukala, joka on kiinni puutaulussa, ja kun painaa nappia, alkaa heiluttaa pyrstöä ja laulaa: "don`t worry, be happy".. olisi varmaan pitänyt pyytää se lainaan, mikäli se on vielä tallella! ;) Kaikkea ne keksivät, noita on myyty joskus 90 -luvulla...

Ihanaa että mennään kevättä kohti, vaikka tästä ei mitään kovaa talvea tullutkaan. Mutta vielähän se toki ehtii... Kuten huomasitte, päätin skipata uuden vuoden ja viime vuoden muistelu postaukset kokonaan. Eteenpäin vain! Sen verran sanon että on ihanaa että joulu on ohi. Tuo juhla aiheuttaa minulle nykyään enemmän stressiä kuin iloa. Kaikki se hössötys, mitä ilman joulu ei "muka tule". Ja kaikki se yltäkylläisyys ruoan ja kaiken suhteen, tuo vain ähkyn, niin fyysisesti että henkisesti. Sisustus puolella meillä ei ole muita suuria hankintoja edessä, kuin uusi sohva. Vanha alkaa vedellä viimeisiään. Se onkin vähän isompi hankinta.. eli sohva vertailua tulossa siis jossain vaiheessa!

Hyvää Tammikuun jatkoa kaikille! :)

Osa ihmisistä välttelee blogeja

On ollut surullista huomata, miten niin monet ihmiset suhtautuvat blogeihin hyvin negatiivisesti ja epäluuloisesti :( Suurin syy on mielestäni kateus. "Jos bloggaaja vaikka tienaa jotain, kun käyn lukemassa jutun"! Kävin juuri mielenkiintoisen keskustelun muutamien ihmisten kanssa eräässä Facebook ryhmässä, kun he sanoivat että heitä ärsyttää ryhmässä julkaistavat blogi -linkit, ja että he eivät koskaan niitä avaa ja lue. Iso osa ihmisistä kuulemma sivuuttaa blogit riippumatta siitä minkälainen otsikko, kuva tai idea postauksessa on. Ja osalla ei ollut edes kunnon perustetta sille, miksi eivät lue, ei vaan kiinnosta, tai eivät halua tukea "mitään". Tulee valtava riittämättömyyden tunne, kun ilmeisesti sillä mitä kirjoitat tai minkälaisia kuvia otat, ei olekaan mitään merkitystä, kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta! Olen jo tehnyt vastaavanlaisen postauksen, mutta koska blogien arvostelu ja "ihmettely" ei ota laantuakseen, asia vaatii lisää keskustelua.

Olen kirjoittanut I love my home -blogiani nyt reilut kaksi vuotta, enkä ole päässyt "mihinkään". En tarkoita päivätöiden jättämistä, tai blog awards -palkintoja, vaan sitä että suurin osa sisustuksesta, kierrättämisestä, kirppiksistä, luonnonmateriaaleista ja pihistelystä kiinnostuneista ihmisistä ei silti ole koskaan kuullutkaan blogistani. Ja sitten juuri näihin genreihin keskittyneet ryhmät ( tai ainakin osa niiden jäsenistä ) haluavat kieltää blogilinkit! Kun muutenkin on vaikea mitenkään saada blogilleen näkyvyyttä, nuo ryhmät ovat mielestäni ihan loistava ja miltei ainoa paikka siihen! Blogien lukeminen on ilmaista. Kukaan ei pakota klikkaamaan linkkiä, jos ei halua. Jos ostat vaikka sisustuslehden kaupasta, mutta et saakaan lehdestä mitään "irti", kukaan ei palauta sinulle lehden hintaa. Ja sisustuslehdet ovat kalliita! En tiedä edes miksi ihmiset vihaavat niin paljon blogeja ja bloggaajia. Mitä ihmiset pelkäävät? Kai sitä ei ammattibloggaajienkaan kohdalla pidetä "oikeana työnä". Ja koska ei voi tietää kuka on ammattilainen ja kuka harrastelija, ei vahingossakaan sitten avata koko juttua.

Tulee taas tosi huono motivaatio kirjoittaa yhtään mitään, kun näköjään kohta ainoat ihmiset jotka blogeja kohta lukevat ovat toiset bloggaajat... Välillä myös mietin että miksi annan ihmisille omia ideoitani ja vinkkejäni, tai kerron kuulumisiani, kun en saa mitään takaisin. Kommentti osiossa on hiljaista, toisaalta hyvä että en saa negatiivisia kommentteja, mutta kyllä tämä ihan kakkostyöstä käy! Tähän asti olen nauttinut bloggaamisesta, ja tietysti nautin edelleen, olen kehittynyt kirjoittajana ja valokuvaajana ja jos olen onnistunut tuomaan iloa edes muutamalle muullekin ihmiselle, vielä parempi :) Aloitin ilmeisesti aikaan, jolloin blogien kultakausi oli jo ohi. Ei ilmeisesti enää ole edes hienoa sanoa lukevansa blogeja... Onko sitten sen parempi sanoa katsovansa tv:tä? Tai lukevansa kirjoja..? Enpä tiedä. Ilmeisesti on. Mielestäni bloggaaminen on kyllä ihan oikea journalismin muoto!

Tämä postaus on tällaista yleistä pohdintaa, vaikka yleensä julkaisuni liittyvät sisustukseen, askarteluun, kirppiksiin tai tuunaukseen. Jaoin tämän jutun vain blogiryhmiin. Uskon että juuri tuo juttujen harkitsematon jakaminen automaattisesti kaikkiin ryhmiin, esimerkiksi ruokavinkin jakaminen askarteluryhmään, on se mikä lukijoita on ärsyttänyt erityisesti. Jos postauksessani ei ole mitään sisustamista, en jaa sitä kyseisen genren ryhmiin. Ja tämän sensuurin teen itse, ennen jutun jakoa, pitäisi olla itsestään selvä asia! Myös jatkuvat kilpailut katsotaan lukijoiden kalasteluksi, sekä klikkiotsikot, jotka tuottavat pettymyksen, kun jutun luettuaan toteaakin ettei koko kirjoituksen aikana selvinnyt otsikon lupaama asia. Tuollaiset bloggaajat sahaavat oksaa meiltä muiltakin. Mitenköhän saisimme blogeille enemmän näkyvyyttä? Kunpa joku toimittaja tekisi vaikka sarjan telkkariin blogeista, joissa esiteltäisiin aina muutamia eri tyylisiä blogeja. Tai joku lehti tekisi vastaavan juttu sarjan. Enkä tarkoita nyt että siellä olisi ne samat kalastajanvaimot joilla on muutenkin blogi jo lehdessä, vaan että juuri esiteltäisiin meitä pienempiä, vähän luettuja, tavallisten ihmisten kirjoittamia, mutta mahtavia blogeja! Teetin blogi "urani" alkuvaiheen innostuksen siivittämänä jopa käyntikortteja, joissa oli blogini nimi ja verkko-osoite. Ajattelin jakavani niitä tutuille ja esimerkiksi kirppiksellä asiakkaille, mutta jakamatta ovat jääneet. Osittain syy on toki painovirhepaholaisessa, joka kortteihin tuli, vaikka olin olevinani kuinka tarkka, että kaikki on oikein. Tuntui lisäksi jotenkin narsistiselta mainostaa omaa blogiaan, lisäksi koin että se ei ole tarpeeksi hieno ja hyvä, kun ihmiset sitten menevät katsomaan sitä suurin odotuksin... ja siellä ei olekaan kivitaloa meren rannalla, designia ja kristallia tuoreilla kukilla ja poreammeilla höystettynä...

Tuli pitkä juttu, enkä saanut teille tai itselleni vieläkään selkeää vastausta, miksi blogeja pelätään tai vihataan, tai kuinka sitten saisimme juttujamme paremmin julki.. mutta ehkä teille heräsi jotain ideoita tai mietteitä, jospa joku intoutuu perustamaan vaikka uuden Facebook ryhmän..? Harrastajabloggarit, tavallisten pulliaisten blogit, köyhät bloggarit..! :) Itselläni ei aika riitä enää yleisesti blogimaailman kehittämiseen, emmekä me kauheasti mitään voida tehdä ihmisten ennakkoluuloille ja asenteille, muuta kuin kirjoittaa ja ottaa kuvia niin että juttu on suorastaan "pakko lukea"! Tsemppiä kaikille kohtalontovereille, ja varsinkin uusille aloittaville bloggaajille, ei luovuteta ;)

Laitoin tähän juttuun ihania kesäkuvia, jos niistä olisi vähän iloa tähän synkkyyteen!