Kirpeä raparperi ja makea toscakuorrute, ovat mielestäni paras yhdistelmä, joilla syntyy ihana raparperipiirakka! Leivoin vuosia piirakkaa samoilla tylsillä resepteillä mihin tuli aina jotain kermaviiliä tai rahkaa ja monissa resepteissä pullataikinapohja. Raparperi oli niissä aina liian kirpeää, ja mietin miten saisin tehtyä jotenkin paremman, onnistuneen piiraan. Kokeilin eri reseptejä, mutta tämä kuitenkin räjäytti pankin! Leivoin tätä samaa viime keväänäkin, joten nyt mökillä poiketessanikin napsin mukaan muutaman varren jotta saamme taas tätä herkkua.
Ohje:
Muutama raparperin varsi pilkottuna
100g voita
3 kananmunaa
2dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1tl leivinjauhetta
Säädä uuni 200 asteeseen. Sulata kattilassa varovasti voi ja jätä jäähtymään. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vaniljasokeri ja leivinjauhe vehnäjauhojen sekaan ja lisää ne muna-sokeri vaahdon sekaan. Lisää jäähtynyt voi. Levitä taikina voidellulle ja jauhotetulle, tai leivinpaperilla vuoratulle piirakkavuoalle nuolijaa apuna käyttäen. Pilko päälle raparperinvarret. Paista uunissa n.15 minuuttia. Valmista sillä välin kuorrute..
Toscakuorrute:
1 ps ( 100g ) mantelilastuja
100g voita
1dl sokeria
1/4 dl vehnäjauhoja
1rkl maitoa
Sekoita kaikki toscan ainekset kattilassa, kunnes seos on tasaista, eli rasva on sulanut ja seos pulpahtaa kerran. Ota piirakka uunista ja levitä seos päälle, paista taas n.15 minuuttia.
Tarjoan raparperipiirakan kanssa vaniljakastiketta, mutta esimerkiksi vaniljajäätelöpallo on myös ihana lisuke :) Piirakka on päältä rapea ja sisältä mehevä. Tämä piirakka on tosi helppo tehdä, vaikka toscan erillinen valmistus ja kahdesti paistaminen saattaa ensin kuulostaa monimutkaiselta. Nautitaan kesän herkuista ja kotimaisesta ruoasta!
Näin tämä menee, edellisen eilen julkaisemani jutun tekoon meni 3kk, mutta tänään olen jo takaisin blogihommissa kun halusin jakaa tämän ihanan reseptin teille : ) Pienenä hauskana juttuna mainittakoon että näin viime yönä unta, että ajoin sähköpotkulaudalla Riitta Väisäsen kanssa! :D Siis ihan oikeasti, kaikista maailman ihmisistä, juuri Riitta Väisäsen kanssa?!? Ja sähköpotkulaudoilla?! Mistä nämä unet välillä tulevat oikein? Ja miten ihmeessä niitä voisi mitenkään järkevästi tulkita.. ? En tiedä :) Palaan taas pian asiaan! t. Kristiina
Translate
tiistai 11. kesäkuuta 2019
maanantai 10. kesäkuuta 2019
Kuinka blogijuttuni syntyvät / rahin verhoilu projekti
Tällä kertaa ajattelin vähän valottaa teille taustoja, miten oikein teen tätä blogia :) En ole ammattibloggaaja. Varmasti osa tavoistani saada juttu aikaan ovat täysin erilaisia kuin ammattibloggareilla, jopa omintakeisia tai outoja, mutta se onkin juuri minun vahvuuteni ;)
Olen yleensä ensin miettinyt jotain sisustus tavaraa tai huonekalua minkä haluaisin kotiini, mutta en aina löydä sopivaa kirppiksiltä tai kaupoista, joten haaveen toteuttaminen vaatii vähän enemmän vaivaa. Joskus näen myynnissä jonkun ihanan tavaran, mutta kauhistun sen hintaa, ja alan pohtia saisinko jotenkin tehtyä samanlaisen itse edullisemmin?
Ratkaisun pulmaan saan uskokaa tai älkää, usein unessa tai juuri kun herään. En tiedä mistä ammennan näitä ajatuksia, mutta ilmeisesti kun nukun, aivot ovat luovassa tilassa ja ajattelen "outside the box". Tämä on juuri se outo osio ;) Kirjoitan ja piirrän yleensä ideat paperille heti kun herään, etten unohda niitä! Nettiä aktiivisesti käyttävänä näen tietysti myös paljon ihania ja inspiroivia kuvia netissä, lehdissä ja Instagramissa, joista idea saattaa joskus lähteä. Saatan leikata inspiroivia kuvia talteen. Joskus inspiraatio lähtee materiaalista, kuten tässä tapauksessa. Eli tässä esimerkkinä tarina siitä miten kankaasta lähtenyt inspiraatio sai toteutuksen rahin muodossa :)
DIY: RAHIN VERHOILU
Näin siis Jyskissä jo pari kuukautta sitten myynnissä tämän ihanan pehmeän velourkankaan, joka maksoi vain 5€. Ihastuin kauniiseen väriin ja edulliseen hintaan. Päätin ostaa sen ja miettiä sille käyttötarkoituksen myöhemmin.
Sitten alkaa se toteutus vaihe. Vielä tässäkään vaiheessa juttu ei ole selvä ja helppo, enkä aina edes tiedä mitä olen tekemässä, vaan lähden usein Kierrätyskeskukseen, kirppiksille tai jopa roskiksiin etsimään materiaaleja. Tuo roskis osio saattaa kuulostaa ällöttävältä, mutta tarkoitan lähinnä kierrätyslasi, paperi tai metalli roskiksia, jos niissä on jotain pois heitettyä siistiä tavaraa jota voin hyödyntää. Joskus myös pois muuttavat naapurit jättävät roskalaatikon päälle siististi ylimääräisiä tavaroitaan. Tietysti jos kaupassa tai netissä tulee vastaan sopiva esine edullisesti, sitten ostan suoraan sen. Joskus on käynyt myös niin että olenkin löytänyt tarvitsemani esineen tai materiaalin kotoani, eikä minun ole tarvinnut ostaa mitään, kun olen voinut hyödyntää sen.
Päätin verhoilla kankaalla vanhan rahin. Siinä arvelin kankaan pääsevän oikeuksiinsa. Minulla ei ollut sopivaa rahia, joten lähdin kirppiksille ja Kierrätyskeskukseen katsomaan jos löytäisin tarkoitukseen soveltuvan rahin. Ja löysinhän minä, Kierrätyskeskuksesta, tosin yli kuukauden etsinnän jälkeen, se maksoi vain: 5€! Rahissa oli irroitettavat ja pestävät päälliset, eli otin ne irti ja heitin ensiksi pesukoneeseen. Rahin runkokangas jää ompelemani uuden kankaan elle piiloon, mutta päällistä en laittanutkaan takaisin, koska velour istui paremmin suoraan kannessa olevan vanun päälle. Alkuperäinen verhoilu on siis koko ajan tallessa, ja puhtaana odottamassa, jos haluan joskus ottaa vihreät kankaat pois ja laittaa tummanharmaat takaisin. Sivupäällystettäkään en ompele suoraan kiinni vanhaan, vaan se kiinnitetään kuminauhalla, jolloin vanha rahi säilyy koskemattomana.
Itse verhoiluvaiheessa tarvitsin niittipyssyäni päällisen verhoiluun ja ompelukonetta rahin ympärille tulevan verhoilun ompeluun. Päätin antaa rahille oikein luxus tyylisen muodonmuutoksen, koska kaikkialla näkee vain sileitä ja tylsiä perusraheja, halusin jotain upeaa! Lisäksi siihen oli myös käytännön syy, velourkangas on niin ohutta, että joka ikinen kohouma, ryppy ja taitos olisi näkynyt läpi jos olisin pingottanut kankaan edellisen kankaan päälle. Röyhelöt laskeutuvat kauniisti.
Valokuvat otan kännykälläni. Minulla ei ole kallista järjestelmäkameraa, enkä aio sellaista ostaakaan. Kyse on ideologiasta, mielestäni valokuvaus on nimenomaan taitolaji, mutta monen mielestä tekniikkalaji. No, onhan ne ammattikameralla otetut kuvat tietysti laadullisesti parempia, mutta monissa blogeissa kuvataan samaa sohvapöytää ja sohvan nurkkaa tyynyineen "miljoonasta kulmasta"joka postaukseen, aina sitä samaa kohtaa! Eli kuvat olivat silti tylsiä, vaikka olikin otettu "ammattikameralla". On myös taito ottaa kuvia, joissa näkyy kaikki oleelliset seikat, monipuolisesti. Ja osaan kuitenkin asetella tavaroita kauniisti ja stailata kuvan muilla oheistuotteilla. Kuvat suurennan aina isoksi, joskus myös muokkaan niitä ihan vähän, esimerkiksi valoisuuden tai sävyn osalta. Yleensä en, koska se on mielestäni vähän niinkuin valehtelua... Tänä päivänä kännyköiden kamerat ovat jo niin hyviä että mielestäni niillä saa ihan kelpo kuvat.
Näen aina punaista, kun joku ammattibloggaaja julkaisee jutun jonka otsikko on esimerkiksi: "kurkistus sisustusbloggarin kotiin" tai "näin sinustakin voi tulla sisustusbloggaaja". Ihan kuin he olisivat jotain "yli-ihmisiä" ja nostaisivat itsensä näin jollekin alustalle ja asettaisivat riman, jonne muka ei millään muut pääse. Ei se bloggaaminen niin vaikeaa ole! Kuka tahansa saa ja voi perustaa blogin, eli en myöskään ymmärrä purnausta ja kateutta, joita näkee esimerkiksi Vauva.fi keskustelupalstalla. Huh.. huh... Siellä sitä vasta bloggaajat ovatkin avointa riistaa! Kateutta aiheuttaa tuollakin palstalla varmasti bloggaajien tulot. Se on turhaa, bloggaamalla ei Suomessa päätoimisesti elä kuin kourallinen ihmisiä. Itse en tee minkäänlaisia yhteistyöpostauksia, johon ei ole mitään varsinaista syytä, muuta kuin se etten ole saanut paljoa yhteistyö pyyntöjä,enkä ainakaan sellaisia joihin olisin uskaltautunut lähteä mukaan. Blogini aihealue on vähän sellainen että yhtistyökumppaniksi sopisi oikeastaan vain jonkinlainen kirppis, Kierrätyskeskus tai askartelukauppa. Voisin siis tehdä kyllä jotain tuote-esittelyjä, testauksia ym.. jos joku jotain ehdottaisi, blogiani luetaan kyllä ahkerasti ulkomaillakin ;) Eli ottakaa yhteyttä, jos siltä tuntuu :)
Keskimäärin yhden jutun tekemiseen menee minulla pari viikkoa. Tai no, pisin aika kun olen suunnitellut juttua on vuosi :) Ja nopein juttu on ollut joku pieni tuunaus tai askartelu jonka olen tehnyt tunnissa, kirjoittaminen ja julkaisu mukaan lukien. Tähän juttuun meni 3kk. Ei olisi mennyt, mutta en ole vain saanut aikaiseksi, enkä löytänyt heti tähän sopivaa rahia kirppareilta. Lisäksi viime aikoina on ollut niin kuuma ettei ole tehnyt mieli istua sisällä ompelemassa ;) Teen tätä oman työni ohella, eli aina ei ole aikaa tai energiaa bloggaukseen, en löydä mistään haluamiani materiaaleja, odotan aurinkoista päivää kuvaukseen ym.. syitä postauksen viivästymiselle on usein monia. Monesti vain jahkailen ja viilaan tekstiä loputtomiin tai en halua julkaista ennenkuin olen itse täysin tyytyväinen juttuun. Esimerkiksi koko kevään ajan, maaliskuun lopusta kesäkuun alkuun, minun teki mieli julkaista jonkinlainen kevät postaus. Mietin otsikoksi "ihana kevät" tai "kevät piristystä kotiin". Kranssin tekoakin suunnittelin, mutta en saanut tarpeeksi hyvää visiota siitä minkälaisen olisin siitä halunnut, ja lopulta hylkäsin senkin idean. En hankkinut kotiin kuin uudet käsipyyhkeet, kun muuta ei tarvinnut ostaa, ja joku pelkän kukkakimpun kuvaaminen ja kuulumisten kertominen ei minusta riitä jutuksi, joten kevätpostaus jäi kokonaan tekemättä. Kevät on niin ihana asia pitkän pimeän ja kylmän talven jälkeen, että miten ihmeessä yhteen juttuun voisikaan saada edes vangittua se kaiken raikkauden ja valon?! Tietysti luontokuvat toimivat aina, mutta kun tämä on sisustusblogi niin pitäisi kuitenkin olla jotain sisustamiseen liittyvää aina mukana... Olen monesti pahin viholliseni, pitäisi vaan tehdä sitä mitä yleensäkin teen ja kuvata se blogiin, myös normaalia arkea. Monesti tuomitsen ja sensuroin jutut jo etukäteen, "no, ei tää varmaan ketään kiinnosta", ajatuksella. Vaikka mistä minä voin tietää mikä kaikki ihmisiä kiinnostaa?
Näin syntyi Diy -juttu, verhoiltu rahi. Mielestäni tuli oikein kaunis, helposti ja edullisesti! Mitään verhoilukursseja en ole käynyt, ryhdyin vain kokeilemaan jos tämä näin onnistuisi ja onnistuihan se. Mitään vanhaa nojatuolia en kyllä uskaltaisi alkaa repimään auki, ei olisi niin paljoa taitoa! :D Materiaaleihin meni siis rahaa: 10€.Kun katsotte tällaisia luxus tyylisiä raheja vaikkapa Jotexilla, ne maksavat todella paljon! Mitä teen seuraavaksi? Sitä en vielä tiedä. Palaan asiaan kun tiedän sen :) Yksi postauksissani toistuva asia jota yritän aina muistaa lisätä, on hauska juttu! Ikäänkuin kympin uutisten loppukevennys, niin että jokaisen jutun päätteeksi jäisi iloinen mieli ja hymy huulille :) Yleensä tämä kevennys on joku hassu juttu joka minulle on tapahtunut ihan arkielämässä. Tällä kertaa kerron hieman nolosta sanavalinnasta, jonka menin vahingossa heittämään töissä. Kysyin nimittäin päiväkodinjohtajalta: "lisääntyvätkö lapset ensi syksyksi"? Tajusin heti miten perverssiltä ja sairaalta se kuulosti joten muotoilin asian uudelleen, "aloittaako ensi syksynä uusia hoitolapsia"? Hän tajusi kyllä heti mitä yritin kysyä ja ryhtyi jo vastaamaan, mutta itse tajusin heti että olisi voinut kysyä jotenkin järkevämminkin... jep..jep, lapset lisääntyy.. :D Voi hitto mun kanssa välillä!
Huom. seuraavaa kuvaakaan ei ole käsitelty tai muokattu millään tavalla, vain suurennettu. Rakastan sireenejä ja niiden tuoksua! Ihanaa kesän jatkoa kaikille! t. Kristiina
Ratkaisun pulmaan saan uskokaa tai älkää, usein unessa tai juuri kun herään. En tiedä mistä ammennan näitä ajatuksia, mutta ilmeisesti kun nukun, aivot ovat luovassa tilassa ja ajattelen "outside the box". Tämä on juuri se outo osio ;) Kirjoitan ja piirrän yleensä ideat paperille heti kun herään, etten unohda niitä! Nettiä aktiivisesti käyttävänä näen tietysti myös paljon ihania ja inspiroivia kuvia netissä, lehdissä ja Instagramissa, joista idea saattaa joskus lähteä. Saatan leikata inspiroivia kuvia talteen. Joskus inspiraatio lähtee materiaalista, kuten tässä tapauksessa. Eli tässä esimerkkinä tarina siitä miten kankaasta lähtenyt inspiraatio sai toteutuksen rahin muodossa :)
DIY: RAHIN VERHOILU
Näin siis Jyskissä jo pari kuukautta sitten myynnissä tämän ihanan pehmeän velourkankaan, joka maksoi vain 5€. Ihastuin kauniiseen väriin ja edulliseen hintaan. Päätin ostaa sen ja miettiä sille käyttötarkoituksen myöhemmin.
Sitten alkaa se toteutus vaihe. Vielä tässäkään vaiheessa juttu ei ole selvä ja helppo, enkä aina edes tiedä mitä olen tekemässä, vaan lähden usein Kierrätyskeskukseen, kirppiksille tai jopa roskiksiin etsimään materiaaleja. Tuo roskis osio saattaa kuulostaa ällöttävältä, mutta tarkoitan lähinnä kierrätyslasi, paperi tai metalli roskiksia, jos niissä on jotain pois heitettyä siistiä tavaraa jota voin hyödyntää. Joskus myös pois muuttavat naapurit jättävät roskalaatikon päälle siististi ylimääräisiä tavaroitaan. Tietysti jos kaupassa tai netissä tulee vastaan sopiva esine edullisesti, sitten ostan suoraan sen. Joskus on käynyt myös niin että olenkin löytänyt tarvitsemani esineen tai materiaalin kotoani, eikä minun ole tarvinnut ostaa mitään, kun olen voinut hyödyntää sen.
Päätin verhoilla kankaalla vanhan rahin. Siinä arvelin kankaan pääsevän oikeuksiinsa. Minulla ei ollut sopivaa rahia, joten lähdin kirppiksille ja Kierrätyskeskukseen katsomaan jos löytäisin tarkoitukseen soveltuvan rahin. Ja löysinhän minä, Kierrätyskeskuksesta, tosin yli kuukauden etsinnän jälkeen, se maksoi vain: 5€! Rahissa oli irroitettavat ja pestävät päälliset, eli otin ne irti ja heitin ensiksi pesukoneeseen. Rahin runkokangas jää ompelemani uuden kankaan elle piiloon, mutta päällistä en laittanutkaan takaisin, koska velour istui paremmin suoraan kannessa olevan vanun päälle. Alkuperäinen verhoilu on siis koko ajan tallessa, ja puhtaana odottamassa, jos haluan joskus ottaa vihreät kankaat pois ja laittaa tummanharmaat takaisin. Sivupäällystettäkään en ompele suoraan kiinni vanhaan, vaan se kiinnitetään kuminauhalla, jolloin vanha rahi säilyy koskemattomana.
Lähtökohta. Kannen tummanharmaa päällys on tässä laitettu jo komeroon talteen |
Tämän rahin kaikki kankaat sai irroitettua pesuun :) |
Valmis, verhoiltu kansi |
Stailausta, tuli ja vesi näyttävät hyvältä yhdessä! Tarjotin ilmainen löytö :) |
Kiinnitän sivupäällysteet kuminauhaan, joka pingotetaan rahin ympärille |
Mittaa kankaan korkeus, varaa pituus suunnassa paljon kangasta röyhelöiden takia! |
Laitoin röyhelöt 10cm välein, mutta olisi kannattanut laittaa viiden.. olisi tullut kauniimpi |
Ompelin röyhelön taitoskohdat ensin käsin, vasta sitten koneella |
Kevätkranssi jäi suunnitteluasteelle... |
Melkein valmis... |
Valmis!! :) |
Näin syntyi Diy -juttu, verhoiltu rahi. Mielestäni tuli oikein kaunis, helposti ja edullisesti! Mitään verhoilukursseja en ole käynyt, ryhdyin vain kokeilemaan jos tämä näin onnistuisi ja onnistuihan se. Mitään vanhaa nojatuolia en kyllä uskaltaisi alkaa repimään auki, ei olisi niin paljoa taitoa! :D Materiaaleihin meni siis rahaa: 10€.Kun katsotte tällaisia luxus tyylisiä raheja vaikkapa Jotexilla, ne maksavat todella paljon! Mitä teen seuraavaksi? Sitä en vielä tiedä. Palaan asiaan kun tiedän sen :) Yksi postauksissani toistuva asia jota yritän aina muistaa lisätä, on hauska juttu! Ikäänkuin kympin uutisten loppukevennys, niin että jokaisen jutun päätteeksi jäisi iloinen mieli ja hymy huulille :) Yleensä tämä kevennys on joku hassu juttu joka minulle on tapahtunut ihan arkielämässä. Tällä kertaa kerron hieman nolosta sanavalinnasta, jonka menin vahingossa heittämään töissä. Kysyin nimittäin päiväkodinjohtajalta: "lisääntyvätkö lapset ensi syksyksi"? Tajusin heti miten perverssiltä ja sairaalta se kuulosti joten muotoilin asian uudelleen, "aloittaako ensi syksynä uusia hoitolapsia"? Hän tajusi kyllä heti mitä yritin kysyä ja ryhtyi jo vastaamaan, mutta itse tajusin heti että olisi voinut kysyä jotenkin järkevämminkin... jep..jep, lapset lisääntyy.. :D Voi hitto mun kanssa välillä!
Huom. seuraavaa kuvaakaan ei ole käsitelty tai muokattu millään tavalla, vain suurennettu. Rakastan sireenejä ja niiden tuoksua! Ihanaa kesän jatkoa kaikille! t. Kristiina
keskiviikko 29. toukokuuta 2019
Sitruunan kuulumisia
Kuten kerroin viime kuussa, istutin sitruunan siemenen itämään oman sitruunapuun toivossa. Nyt näyttää siltä että olen onnistunut saamaan ainakin jotain aikaiseksi! Nimittäin siemenestä on kasvanut pieni taimi :) Ja se taimi kasvaa vauhdilla! Oli hyvä keino pitää tuorekelmua ruukun päällä pitkään, koska ilmeisesti näin siemenellä oli ollut koko ajan kostea multa ja kelmu oli myös sitonut auringon lämmön mullan sisälle.
Seuraava vaihe on istuttaa taimi isompaan ruukkuun ja mahdollisesti tukea se jonkinlaisella kepillä, jotta se vahvistuu ja kasvaa suuremmaksi. Kasvu kestääkin kauan, luin netistä että satoa voi joutua odottamaan jopa pari vuotta! Lisäksi puu tarvitsee pölytyksen, eli kesällä minun täytyy viedä se ulos. Koko taimi voi tietysti vielä kuollakin. On olemassa ihmisiä joilla on viherpeukalo ja ihmisiä joilla jopa kaktus kuolee. Lukeudun jälkimmäisiin.. viime syksynä rahapuuni kuoli, vaistosi varmaan raukka taloudellisen tilanteeni ja heitti veivinsä ;) Olisi iloinen yllätys jos kasvu jatkuisi ja saisin oman sitruunapuun. Täytyy etsiä lisää hoito-ohjeita, ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi sitruunan pitävän kuumasta ja aurinkoisesta kasvupaikasta.
Vaatii siis kärsivällisyyttä saada kasvamaan siemenestä iso puu. Mutta kaikkea joka on ilmaista kannattaa yrittää! Ainakaan ei menetä mitään. Sitruksille myydään omaa lannoiketta Plantagenissa, jota voi halutessaan kokeilla ja myydäänhän siellä kokonaisia sitruunapuitakin...
Toivotaan siis että tällainen puu olisi vielä joku päivä ikkunalaudallani, mutta jos en onnistu, täytyy poiketa Plantageniin ja ostaa valmis puu. No, yrittänyttä ei laiteta! Alku näyttää ainakin lupaavalta :) Palaan tähän asiaan varmasti todella pitkän ajan päästä, mutta tulossa pian monenlaista muuta juttua, pysykäähän mukana :)
Seuraava vaihe on istuttaa taimi isompaan ruukkuun ja mahdollisesti tukea se jonkinlaisella kepillä, jotta se vahvistuu ja kasvaa suuremmaksi. Kasvu kestääkin kauan, luin netistä että satoa voi joutua odottamaan jopa pari vuotta! Lisäksi puu tarvitsee pölytyksen, eli kesällä minun täytyy viedä se ulos. Koko taimi voi tietysti vielä kuollakin. On olemassa ihmisiä joilla on viherpeukalo ja ihmisiä joilla jopa kaktus kuolee. Lukeudun jälkimmäisiin.. viime syksynä rahapuuni kuoli, vaistosi varmaan raukka taloudellisen tilanteeni ja heitti veivinsä ;) Olisi iloinen yllätys jos kasvu jatkuisi ja saisin oman sitruunapuun. Täytyy etsiä lisää hoito-ohjeita, ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi sitruunan pitävän kuumasta ja aurinkoisesta kasvupaikasta.
Vaatii siis kärsivällisyyttä saada kasvamaan siemenestä iso puu. Mutta kaikkea joka on ilmaista kannattaa yrittää! Ainakaan ei menetä mitään. Sitruksille myydään omaa lannoiketta Plantagenissa, jota voi halutessaan kokeilla ja myydäänhän siellä kokonaisia sitruunapuitakin...
Toivotaan siis että tällainen puu olisi vielä joku päivä ikkunalaudallani, mutta jos en onnistu, täytyy poiketa Plantageniin ja ostaa valmis puu. No, yrittänyttä ei laiteta! Alku näyttää ainakin lupaavalta :) Palaan tähän asiaan varmasti todella pitkän ajan päästä, mutta tulossa pian monenlaista muuta juttua, pysykäähän mukana :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)