Dejavù Lama

Ajattelin nyt kirjoittaa pitkästä aikaa kolumnin. Aiheesta köyhyys. Tai itseasiassa talousvaikeudet. Köyhyys on nimittäin isompi ja laajempi käsite. Se voi olla ohimenevä tilanne, tai vähävaraisuus voi olla jo vanhempien kautta saatu perintö, aivan kuin joillakin "kultalusikka suussa syntyminen". Ihmiset käsittävät köyhyyden myös eri tavalla, jollekin voi olla katastrofi ettei pysty tässä kuussa ostamaan sitä pehmeämpää vessapaperia ja kahvia mitä on tottunut juomaan, toiselle päivät jolloin kahvi on loppu ja tili on tyhjä ovat ihan normaaleja, sitten juodaan teetä jos sitä kaapissa on, tai vain lasi halvinta appelsiinimehua.

Todellinen köyhyys on vielä ihan eri kaliberissa. Ruokajonossa käymistä, vaatteiden hakua Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, sitä että ei ole varaa ostaa lääkkeitä joita tarvitsisi, jopa nukkumista kaverien luona tai rapuissa jne.. Onneksi tästä äärimmäisestä köyhyydestä minulla ei ole kokemusta, mutta talousvaikeuksia minulla on ollut. Aina. Säännöllisesti. Minun köyhyyteni on aaltoillut kuin meri. Tai Korona 😅. Odotan kauhulla seuraavaa aaltoa. En siis Koronaa vaan köyhyyttä. 

Lapsena meillä oli kaikki mitä tarvitsimme, mutta emme olleet varakkaita. Emme koskaan matkustelleet ulkomailla enkä harrastanut laskettelua tai ratsastusta. Mummoni osti meille kyllä paljon leluja esimerkiksi ja tilasi Aku Ankka lehden. Aina oli ruokaa ja ihan kivat vaatteet. Mutta sitten isäni perusti oman rakennusalan yrityksen ja ns."kulta-aika" alkoi. Asuimme omakotitalossa, sain aina aamuisin kyydin kouluun autolla, isäni osti esimerkiksi kokonaisen korin kaljaa ja lohta, viiniä, saimme kaikenlaisia vanukkaita ja muroja sekä limua ym.. extraa. Koska oli varaa. Meillä oli vene ja kesäisin mentiin merelle. Sain myös kanin ja oman pianon. Käytiin paljon matkoilla, hotellit ja leirintäalueet tulivat tutuksi.

Kulta-aika jatkui vielä jonkin aikaa sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kauniaisiin. Meillä oli uudehko Volvo ja harrastin tanssia Åke Blomqvistin opetuksessa. Sain myös koiran ❤️. Mutta sitten tulikin ilmiö nimeltä lama. Isäni yritys meni konkurssiin niinkuin monen muunkin tuohon aikaan 90 -luvulla 😪. Muutimme Pitäjänmäelle. Koulussa minua kiusattiin kun en omistanut Lewis farkkuja enkä harrastanut mitään muuta kuin piirtämistä ja kirjaston Neiti Etsivä kirjojen lukemista 😓. Asiaa pahensi vielä kun sain silmälasit 15 vuotiaana ja olin vähän pyöreä. Kirpputorit tulivat tutuiksi. Isäni möi siellä tavaraa saadakseen rahaa ja itse tein löytöjä edullisesti, tosin möin myös omat Barbiet ja My Little Ponyni, jota kadun vielä tänä päivänäkin. Kirppis rakkauteni on jatkunut kyllä tähän päivään asti ❤️. Se oli silloin keino selviytymiseen, nykyään rakas harrastukseni ja tapa säästää ostamalla kaikki mitä pystyn käytettynä.

Tipsu

Pikkuhiljaa kuitenkin pääsimme taas jaloillemme. Isä maksoi tosin pitkään ulosottovelkaa. Niin kauan kunnes pääsi eläkkeelle. Tässä oli välissä monta vuotta kun aikuistuin, joten kelataan vuoteen 2008 kun avopuolisoni kuoli, jolloin maailmani mullistui. Jäin yksin lapsen kanssa ja minulla ei juurikaan ollut säästöjä kun kaikki oli mennyt yhteiseen asuntoomme. Asunto piti myydä ja vaikka tiesin rahaa olevan tulossa siitä, oli aikaväli kun tiesin tasan tarkkaan päivän jolloin jäisimme asunnottomiksi, kun asunnon kauppa tehtäisiin. Ja minulla ei ollut rahaa. Silti emme saaneet vuokra-asuntoa kaupungilta. Möin kirjoja ja dvd-levyjä divariin jotta saimme rahaa ruokaan. Viime tingassa bongasin vapailta markkinoilta yksiön samalta pihalta, jonne sitten muutimme. Tein töitä kaupassa aamuisin ja iltaisin sekä viikonloppuisinkin joka oli fyysisesti raskasta. Henkisesti oli raskasta mieheni menettäminen ja adhd -tytön yksinhuoltajuus. Pikkuhiljaa sain vähän rahaa säästöön. Elämä sujui ok, sain jopa hankittua remontoitavan ja siksi halvan rintamamiestalon Kouvolasta kesäpaikaksi 😊.

Vuonna 2015 jälleen tapahtui taas muutos, kun muutimme pois silloisen miesystäväni luota ja minulla ei taaskaan ollut säästöjä juuri ollenkaan. Parisuhteessa ei aina elämä ole halvempaa kuin yksin, jos toisella on erilainen elämäntyyli ja ruokavalio, auto ym.. ja hän odottaa sinun silti osallistuvan kustannuksiin yhtälailla vaikka palkkasi olisi paljon pienempi. Piti äkkiä saada kasaan asunnon takuuvuokra joka oli 2kk vuokra. Joulu oli tulossa. Olin myös juuri vaihtanut työpaikkaa eikä ensimmäinen palkka ollut vielä tullut. Sain kun sainkin takuuvuokran kasaan, mutta sinä jouluna jouduin tilaamaan kaikki lahjat Ellokselta velaksi, laskulle. Muuten tyttäreni ei olisi saanut yhtään joululahjaa. Hän oli teini, lahjaksi ei olisi oikein riittänyt villasukat ja teemuki 😁. Olimme kuitenkin muuten onnellisia. Kaduin myöhemmin velaksi ostamista, koska maksoin niistä lahjoista kalliin hinnan korkojen muodossa. Mutta taas aloin säästää uudelleen vielä suurempia unelmia varten. 

Kelataan taas eteenpäin, tähän päivään. Hankin asuntoni reilu vuosi sitten, johon menivät jälleen ihan kaikki säästöni. Möin myös osakkeet ja rahastoni, jopa korut Panttilainaamoon jotta sain kasaan kaikki varainsiirtoverot, lainan perustamispalkkion, muuton hinnan, sun muut. Ok. Periaatteessa ulkoa katsottuna minulla on nyt oma asunto, citymaasturi, pukeudun siististi, käyn kuntosalilla ja opiskelen. Hampaideni oikomishoito maksaa eSmile klinikalla 390€ kuukaudessa. Teen töitä vain 5 tuntia päivässä. Kuulostaa luxus elämältä? Olen siis rikas? Todellisuudessa olen veloissa korviani myöten. Elän joka päivä yli varojeni. Asunnosta velkaa on 84 tuhatta, lisäksi autoni on V6 joka vie todella paljon bensaa ja vakuutus sekä autovero saa aina minut ahdistumaan. Koko tämän hetkinen elämäni ei onnistuisi jos en olisi saanut pientä perintöä isältäni joka menehtyi tämän vuoden alussa. Eli taas tullaan isääni. Miten tärkeä hän on ollut minulle aina 💔😔. En haluaisi käyttää rahaa joka ei ole minun, jota en itse ole ansainnut, tunnen siitä valtavaa syyllisyyttä. Mutta valmistun todennäköisesti jo ensi Tammikuun loppuun mennessä, jonka jälkeen hankin taas normaalin 8 tunnin työn ja aion myydä autoni pois. En halua elää kädestä suuhun taas kun rahat loppuvat. Tällä kertaa en aio päästää niitä loppumaan! 

Olisin koko ajan halunnut tehdä 8 tunnin työpäivää, mutta lasten iltapäiväkerho-ohjaajan työaika on kaikissa kerhoissa yleensä vain 5 tuntia päivässä. Enkä ole saanut tarpeeksi tiskaus keikkoja ravintoloihin joita olen yrittänyt tehdä tässä ohella. En siis ole tahallani laiska. Enkä saa minkäänlaisia tukia Kelalta. Siitä olen ylpeä. En ole myöskään joutunut ottamaan opintolainaa. Siksi yritän kiirehtiä valmistumistani. Olen kohta valmis lasten ohjaaja 💪.

Liikuntarata lapsille 😊

Viime aikoina ruoan hinta on noussut, samoin sähkö ja bensa. Yrityksiä kaatuu ja ihmisiä jää työttömiksi. Monelle tulee tuttu tunne, tämä kituutus on käyty jo läpi aiemminkin, 90 -luvun lama. Mitä olemme siitä oppineet? Only the strongest survive. Pitää sopeutua, olla säästäväinen, ahkera, muuttaa ja muuttua, kouluttautua, luopua totutuista eduista. Tehdä kaikkensa. Lopulta nousemme taas kuin feeniks linnut. Ja ei saa jäädä yksin! Ei ole häpeä pyytää apua 💗. Osa viime laman uhreista päätyi jopa päättämään päivänsä  😢. Olen siis ollut köyhä jo monta kertaa, laskut ovat olleet rästissä, mutta aina lopulta on selvitty. Ja jopa menestytty. Käärinliinoissa ei kuitenkaan ole taskuja... eli elä NYT!

Kiitos jos jaksoit lukea, t. Kristiina 😊 ps. sain tiskaus keikkoja, eli valoa on taas tunnelin päässä!