Haluan korostaa että nämä ovat MAKUASIOITA, ja puhun vain omasta puolestani, mutta esimerkiksi ensimmäisen talon boheemi tyyli saisi minut levottomaksi. Kaikkialla oli kasveja, kirjoja, huonekaluja, tauluja, eri värejä ja ne portaat, ei "minun kuppi teetä". Pidän avarasta, puhtaasta, modernista, mieluummin jopa askeettisesta sisustuksesta, kuin rönsyilevästä. Mutta tietysti täytyy sanoa että oli rohkeaa käyttää hyödyksi vanhan talon kuluneisuutta, koska toisaalta eihän sitä ajan patinaa saa edes rahalla vaikka haluaisi. Ja makuuhuoneen taulu, sekä sen värejä myötäilevä kokonaisuus oli upea. Pisteitä olisin antanut kuitenkin vain 7.
Toisessa kohteessa Espoon Olarissa minua häiritsi jo ensinnäkin ympäristö. Vaikka asunto oli sisältä ihan kiva, ja takka on harvinaista kerrostaloasunnolle, en pääse yli siitä että se sijaitsee vanhassa lähiössä. Olarissa kerrostalot ovat samankaltaisia, niin kaupungin vuokra-asunnot kuin omistusasunnotkin. Peruspalvelut löytyvät, mutta Olarissa ei ole mitään erityistä. Miettikää miten tätä voi esimerkiksi ikinä verrata aiemmin esiteltyyn upeasti sisustettuun ja remontoituun vanhaan kansakouluun joka sijaitsi meren rannalla Paraisilla? Jos asunnon ympärillä on kaunis puutarha, meri, järvi tai vaikka joki, lasken sen kyllä kyseisen asunnon kauneuteen mukaan. Kyllähän se ympäristökin vaikuttaa. Tai minuun ainakin. Toki Suomen kaunein piha ohjelma on erikseen, mutta esimerkiksi asuntoa ostaessa moni saattaa ihastua nimenomaan pihaan, vaikka asunto vaatisi valtavan remontin. Tämän asunnon sisäpuoli oli aika tavanomainen itseasiassa. Toki avara mistä pidin, mutta perus harmaa sohva ja pari värikästä taulua seinällä ei tee juuri tästä vielä Suomen kaikkein kauneinta kotia. Pisteitä olisin antanut tällekin 7.
Viimeinen oli 60 -luvun rivitalo Espoon Niittykummussa. Ei minun makuuni sekään. Liian vahvasti tuotu sen ajan vanha tyyli esille, pitää todella rakastaa puuta ja sen ajan huonekalujen designia. Jos ei rakasta, tulee juuri sellainen fiilis mitä perheen äiti halusi välttää, että on museossa. Lastenhuone oli suorastaan "ratkiriemukas". Kuten yksi tuomareista hyvin kiteytti: "lapset varmaan tykkää"... Pihaa ei näytetty ollenkaan, mitä ihmettelin kun heillä ilmeisesti jonkin verran sitäkin oli. Alakerran puuseinä oli jännä, mutta liian dramaattinen ehkä pidemmän päälle, punaisen sohvan kera se sai tilasta rauhallisen sijaan peremminkin levottoman, vähän kuin julkisen tilan. Tuollaisen aulan voisi kuvitella näkevänsä jossain vakuutusyhtiössä. Varmasti heille ihana ja täydellinen koti, mutta pisteitä olisin antanut tälle vain 8, ja silti 8 enkä 7 koska asunnossa oli puitteet ja mahdollisuuksia vaikka mihin.
Eli kolme asuntoa, jotka kaikki saivat hyvät pisteet. Kaikissa asunnoissa oli jotain hyvää ja ne olivat myös erilaisia keskenään. Jatkoon meni juuri tämä viimeisin Niittykummun asunto. Mutta Suomen kaunein...? Hmm... Saa nähdä millaisia on tulossa seuraavissa jaksoissa. Tulin siihen johtopäätökseen että jokaisen ihmisen asunto voi olla Suomen kaunein koti, ainakin hänelle itselleen. Riippuu ihan mitä arvostaa ja pitää kauniina. Siksi sarjan nimi onkin mielestäni vähän harhaanjohtava, ja sen voisi muotoilla uudelleen. Ehkä Suomen viihtyisin koti? Suomen kodikkain koti? Suomen mukavin koti? Tietysti valinta Suomen kauneimmaksi kodiksi on sen "tittelin" saajalle hieno palkinto, mutta kaikkia ei voi mitenkään miellyttää. Tuomarit arvioivat kohteita tietysti oman maun lisäksi myös ammatti silmällä ja ymmärtävät jotain myös remontoinnista ja suunnittelusta, mutta eihän kauneutta aina takaa kalliit materiaalit tai hyvä suunnittelukaan. Olen monesti ihmetellyt asunto ilmoituksia joissa kaupataan jotain mahtavaa kartanoa, ja sisustus on ihan hirveä! Hyvää makua ei myöskään aina saa edes rahalla.
Oma suosikkini toistaiseksi on ollut juuri tuo Paraisilla meren rannalla sijainnut vanha koulu, mutta odotan sellaista Wau -efektin tuovaa asuntoa jota ei ole tullut vielä :)
