You get what you give.....

Tämä juttu kertoo nyt muusta kuin sisustamisesta, mutta on tässä sisustuskuviakin, no, pohjustan tätä hieman... Ja tämä on todella pitkä teksti! En tiedä miksi, mutta viime aikoina olen yhä enemmän kiinnostunut vanhoista ja historiallisista tavaroista. Kaipaan kauheasti mennyttä aikaa ja näen punaista jos joku on vaikka istuttanut vanhaan perunakappaan kukkia! :( Mikä kulttuuririkos! Vanhoja tavaroita ei saa enää takaisin, ne ovat ainutlaatuisia ja kertovat omaa tarinaansa entisaikojen suomesta. Kahvipurkkeja olen kerännyt jo pitkään, mutta niiden lisäksi kiinnostus on herännyt mm.Arabian astioihin, huonekaluihin ja kaikkiin hauskoihin esineisiin, ruokateollisuus yleensäkin kiinnostaa kuten vanhat tuotepakkaukset ja tarvikkeet. Viimeisin hankintani on Hartwallin vanha limukori jonka esittelin edellisessä postauksessani.

Tämä kahvi ei taitaisi olla tänä päivänä kovin kovassa huudossa... :D

Ehkä vanhan kaipuu liittyy siihen että itse vanhenen ja haluan pitää kiinni "kultaisista ajoista", tai sitten osasyy on tämän päivän maailman meno kaiken kaikkiaan, asiat tuntuvat välillä menevän todella huonoon suuntaan. En tarkoita tällä mitään omia ongelmiani tai elämäntilannettani, vaan mm.somemaailmaa, ihmisten välinpitämättömyyden lisääntymistä, kertakäyttökulttuuria ja kaikenlaista kovaa arvomaailmaa, jossa raha ja ulkonäkö, tittelit ja meriitit menevät esimerkiksi hyvän käytöksen, lojaaliuden, maalaisjärjen, reiluuden, perinteiden, arvojen ja kunnian edelle. Helsingissäkin ihmisillä on niin kiire, että tönitään vastaantulijoita eikä esimerkiksi jäädä auttamaan jos joku on kaatunut. Mikä meille on tärkeää? Lähimmäiset ja hyvä käytös ei sitten vissiin enää ole? En ole kuitenkaan syntynyt 50 -luvulla, vaan tarkoitan muutoksia jotka ovat tapahtuneet hiljalleen, vuosikymmenien aikana, perus arvot ja moraali ovat monelta hukassa, ne ovat rapistuneet samaan tahtiin rintamamiestalojen kanssa.

Kotiliesi vuodelta 1947

Nuo vanhat esineet edustavat minulle sitä aikaa kun kaikki oli vielä hyvin. Kun ihminen otettiin ihmisenä ja ihmisiin pystyi luottamaan, sinua arvostettiin sellaisena kuin olet, niiden hyvien ominaisuuksiesi vuoksi, eikä rakennetun täydellisen "menestyvän" botox ja silikoni kuoren alla ollutkin mätä sisus, jota et näe. Instagram on hyvä esimerkki maailmasta jossa kuka tahansa voi esittää mitä tahansa, ennenvanhaan ei olisi edes ymmärretty miksi koko ajan pitää laittaa kuvia elämästään tietokoneelle, ketä varten, miksi, miten sinulla on aikaa sellaiseen, ketä kiinnostaa mitä sinä syöt, tai minkälainen takki sinulla on tänään päällä?! Tuohan on ihan hassua touhua! :o

Ennen kännyköitä lapsillekin oli aikaa...

Mistä moinen purkaus? No, vaikka puhunkin tässä hämäävästä ulkonäöstä, ei tämä juttu kerro Instagramista, vaan viittaan tällä ihmisiin pettymisellä erääseen mieheen, jonka toimesta petyin taas pahasti ihmiskuntaan. Tämä ei ole nyt hauska juttu :( Asioin pari päivää sitten lähikaupassani, illalla, perjantaina. Oli rauhallista. Vain yksi kassa oli auki. Lähestyin kassa-aluetta kun kassan 2 ilmoitettiin aukeavan. Vähän aikaa siinä emmin että missä on kassa 2, kunnes tajusin olevani juuri sen kohdalla. En kiilannut ketään, en nähnyt edes vieressäni tai takanani välittömässä läheisyydessä ihmisiä, joten tottakai menin sitten sille kassalle joka aukesi, sen sijaan että olisin lähtenyt pois jollekin toiselle kassalle. Eihän siinä olisi ollut mitään järkeä! Minulla oli vaan muutama tavara. No, menin hihnan luokse ja aloin laittaa ostoksia siihen, kun kuulin takaani raskaan huokauksen. Sitten kuulen tutun kuuloisen miesäänen sanovan tympeällä vit*umaisella äänensävyllä: "miksi sä siihen ne laitat vaikka tuolla olisi hihnaa vaikka kuinka"? Vastasin että: "koska nämä korit on tässä". Johon hän totesi samalla todella ilkeällä sävyllä: " mä en tajua"... Heti kun mies avasi suunsa totesin hänen olevan eräs Salattujen Elämien näyttelijä! Siis siitä tv -sarjasta! Ja kun vilkaisin taakse, asia varmistui :o En tässä kerro kuka, jotta en syyllisty kunnianloukkaukseen. Mutta ei epäilystäkään. Minulla ei ollut siis tosiaan kuin muutama tavara ja kassa ei ollut tullut siihen tiskin taakse vielä, eli käsitin että ei ole mitään kiirettä. Jokaisella on oikeus asioida rauhassa! Siirsin sitten tavaroitani eteenpäin ja laitoin sen kapulan, mutta olin todella hämilläni. Siitä että hän oli julkkis, mutta varsinkin siitä miten hän katsoi oikeudekseen haukkua minun asiointiani! :( Kyllä sen tunnistaa miten joku asian esittää, jos hän olisi sanonut positiiviseen sävyyn että: "mahtuukos minunkin tavarat vielä tähän"? :) Olisin sanonut, tottakai, hymyssä suin :) Mutta olin aivan pöyristynyt hänen asenteestaan! Hän ei edes malttanut odottaa että olisin siirtänyt tavaroitani eteenpäin, ( niinkuin olin aikeissa tehdä muutenkin ja kapulan laitan AINA ), vaan otti oikeudekseen alkaa aukoa päätään minulle saman tien. Kassa tuli pian paikalle ja minäkin olin nopea, mies pääsi maksamaan varmaakin n.minuutin kuluessa. Mutta hänellä oli pinna kireällä, kas kun ei heittänyt klassikkolainia: "etkö sä tiedä kuka mä olen"? 😂

Ihminen voi olla vaikka presidentti, mutta jos ei osaa käyttäytyä, minun mittapuussani silloin hänen arvostuksensa on täysi 0! Tittelit ovat täysin arvottomia ja raha ei auta jos ei osaa alkeellisiakaan tapoja! Naureskelin vaan sitä että olen aina inhonnut hänen hahmoaan kyseisessä sarjassa, eikä hän ollut livenä yhtään erilainen :D Aivan yhtä inhottava! Mutta, minäpä en jäänytkään sanattomaksi! Kun olin maksanut, totesin hänelle: "ja se että sinä olet näyttelijä, ei anna sinulle oikeutta kohdella muita ihmisiä töykeästi"! Äänestäni kuului että olen loukkaantunut :( Johon hänellä vielä oli pokkaa sanoa maireasti: "kyllä antaa" .."kyllä antaa"... SIIS MITÄ HELVETTIÄ!! Missä ovat herrasmiehet?! Käsittämätöntä! Joskus aikaisemmin kaupoissa joku on kysynyt minulta myös ihan suoraan kassa alueella että: "anteeksi, minulla on vähän kiire, pääsenkö ensin"? Johon olen sanonut että: "toki, mene vaan" :) Mutta hän ei saanut suustaan muuta kuin loukkauksia. Kun pääsin kotiin oli tosi paha mieli ja olin ihan poissa tolaltani hetken. Onneksi tyttäreni tuli käymään juuri silloin ja sain puhuttua hänelle heti kokemastani. Kaupassa tuota kohtausta ei todistanut kukaan, koska kassa ei ollut tullut silloin vielä tiskin taakse, eikä tämän miehen takana jonossa jälkeeni ollut ketään muuta. Uskonpa että jos olisin ollut iso ja pitkä mies moottoripyöräkerhon nahkatakki päällä, hän olisi pysynyt ihan hiljaa... Miten hemmetissä mulle käy aina kaikkea tällaista! 😓

Ikivanha kassakone Viirin kirppis Klaukkala. Tällä se vasta asiointi kestäisikin! ;)

Viirin kirppis Klaukkala

Onneksi sain sanottua. Monta kertaa elämäni aikana on ollut näitä tilanteita kun joku on ollut todella ikävä minua kohtaan ja olen kotona todennut että: "miksi et sanonut sille takaisin"! Olen kuullut että julkkiksilla saattaa nousta ns.kusi päähän, mutta nyt pääsin itse todistamaan että sanonnassa on perää. Ikävä juttu. Mutta täytyy vaan todeta että uskon sellaiseen asiaan kuin KARMA. En toivo kenellekään pahaa, mutta hän saa vielä rangaistuksensa, tavalla tai toisella. Minun ei tarvitse siitä olla huolissani tai sitä hoitaa. Niin se vain menee. Paha saa palkkansa. Ja vastaavasti hyville ja hyvää tekeville ihmisille tapahtuu myös hyviä asioita :) Olen niin pitkään ollut ihanien ihmisten ympäröimä, niin töissä kun vapaa ajallakin, suorastaan siunattu, että tällaisen kokeminen tulee vähän niinkuin shokkina, se tajuaminen että maailmassa on edelleen ikäviä ihmisiä. Kaikki eivät tahdo sinulle hyvää. Tuli ihan mieleen ajat kun olin koulukiusattu ja minua kohdeltiin julmasti, pidettiin tyhmänä, henkilökohtaisille ominaisuuksilleni naurettiin, jätettiin porukan ulkopuolelle, valittiin viimeisenä urheilujoukkueeseen jne.. Se sama kamala arvottomuuden ja toivottomuuden tunne. Se vie pohjan koko itsetunnolta. Olet nolla. Kaikista tyhmin. Se vaikuttaa todella pitkälle elämässä. Varsinkin kun on ollut vielä muitakin ihmisiä näin aikuisiässä jotka ovat olleet kamalia, parisuhteessa ja työelämässä. Olen tosissaan saanut kasvattaa paksun nahkan ja rakentaa itsestäni uudelleen sellaisen ihmisen jonkalainen olen aina tiennyt pohjimmiltani olevani, mutta joka on aina lytätty. Mutta ei enää. Tänä päivänä olen helvetin vahva, olen juuri sitä mitä minä haluan olla, vaikka en ole näyttelijä, enkä rikas...! Kotivinkki lehti jossa olen mukana on vihdoin kaupoissa, jes! Eli ei yksi inhottava ihminen minua hetkauta, olen niin iloinen omasta kehityksestäni ja saavutuksistani, matkastani tässä elämässä. You get what you give, so be good! 💗

Lehtijuttu "Rahaa säästöön", nyt Kotivinkissä kaikissa kaupoissa ja kioskeissa! 

Ihanaa maaliskuun jatkoa, kylläpä onkin jaksanut sataa, miltei joka päivä! No, jospa ne aurinkoiset lenkkeily kelit tästä alkaisivat pian. Katsotaan saanko taas seuraavaan juttuun teille hauskan kommelluksen, kerron niitä paljon mieluummin kuin tällaista draamaa! ;)